Singapore

Nyt ollaan jo kotona. 12 tunnin Finnair-lento lähti ja saapui ajallaan. Helsingissä koneen pyörät tavoitti maata tänään aamulla klo 05.57. Singaporessa oltiin kaksi täyttä päivää ja yö siinä välissä. Tuo kaupunki on meidän molempien kestosuosikki. Jos nyt ylipäätään suurkaupunki suosikki voi olla... Singaporen vierailumme ei ollut ensimmäinen. Jos olen pysynyt laskuissa, oli tämän vuotinen jo järjestyksessä kahdeksastoista. Ja aina vaan tämä kaupunki jaksaa kiehtoa.

Kaksistaan pohdittiin, mikä on Singaporen ehkäpä merkittävin juttu. Päädyttiin niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin ruoka. Sitä on tarjolla kaikkialla. Se on äärettömän hyvää ja kohtuullisen hintaista. Etenkin Indonesian tai Filippiinien jälkeen on enempi kuin nautinnollista viettää vaikkapa yksi päivä Singaporessa ja syödä kaikkea muuta, kuin kuivaa kalaa ja riisiä. Aikaisemmin mainitsinkin ulkoisen habitukseni kutistumisesta Indonesian retkillä. Nyt oli lähtenyt kilo per viikko. Tilanteen korjaaminen on äärettömän helppo panna alulle juuri Singaporessa.

Jokaisessa korttelissa olevien lukuisien ravintoloiden lisäksi niitä löytyy kuin tarjottimelta suurten ostareiden yleensä alakerroksista. Ravintoloita on vieri vieressä ja siitä vain valitsemaan; intialaista, thaimaalaista, japanilaista, vietnamilaista, korealaista, kiinalaista tietty, eurooppalaista... Pientä välipalaa, lounasta, päivällistä, viittatoista eri kahvia tai teetä, tuoreista hedelmistä tehtyjä shakeja, viinejä, viittäkymmentä eri kalaa ja muuta meren elävää ja äyriäistä, etc, etc... Jos kykenee vain hahmottamaan, mita haluaisi syödä, täältä varmasti löytyy. Kaikki on tehty tuoreista raaka-aineista ja vatsataudin saamisesta ei todellakaan tarvitse olla huolissaan. Tämä on niitä erittäin harvoja kaupunkeja koko maailmassa, jossa voit juoda hanavettä. Sitä oikein suositellaan. Kaiken lisäksi ruoka on etenkin laatuunsa nähden reippaasti edullista.
Oikein superhyvän muutaman ruokalajin illallisen saat 20-30 paikallisella dollarilla, eli 12-17€:lla. Luonnollisesti vatsasi saat täyteen jo kolmellakin eurolla ja toki löytyy todellista fine diningia, josta saat maksaa satoja dollareita.

Singaporessa KAIKKI on järjestyksessä ja tarkoin ohjattua. Kukaan ei KOSKAAN aja päin punaista liikennevaloissa. Metroissa ja asemilla kansalaisten turvallisuutta valvotaan miljoonalla kameralla ja tarkoilla kuulutuksilla ohjataan matkustajat oikeille lähtölaitureille ja vaunuihin. Jos pyörit metroasemalla epätietoisena turistina 20 sekuntia, jo on joku kädestä pitäen taluttamassa lippuautomaatille tai oikeille rullaportaille. Taksiautot ovat laatupelejä ja niissä laitetetaan AINA mittari päälle. Koskaan ei kukaaan edes yritä kusettaa. Lisäksi taksilla ajelu on edullista. Yksityisautojen määrää säännellään kaupungissa, joten todellisista ruuhkista ei ole tietoakaan. Roskia ei ole missään, koko ajan kaikkialla lakaistaan ja siivotaan. JOKAINEN vie pienimmänkin roskan AINA roskikseen. (muistaakseni 500 dollaria sakkoa, jos tyhjä röökiaski lentää kadulle) Onhan toki monet asiat tarkoin säänneltyä ja hieman rajoitettuakin, mutta kaikki toimii niin hienosti ja virheettömästi, että päätä huimaa! Pienellä saarella asuu yksi maailman rikkain kansa. Väestötiheys per neliökilsa on maailman korkeimpia. Kyllä täytyy olla kunnon roti ja järjestys! Ja tämä toimii aukottomasti 24/7!

Singapore Recreation Club

Yö vietettiin hauskassa pienessä hotellissa, jossa on vain 29 huonetta. Itse asiassa kyse on 1800-luvun lopulla perustetusta urheilu/liikuntaclubista, jonka tilojen yhteyteen on ympätty vähän hotellitoimintaa. Clubilla on kaupungin keskustassa vaatimaton, arvioiden 5-6 hehtaarin tontti, josta löytyy tennis-, kriketti- ja jalkapallokentät. Kenttäalueen toisessa päässä on yksityisyydeltään tarkoin varjeltu vanha clubirakennus, jonka pihassa Ferrarit ja Maseratit on parkkeerattu luonnollisesti millimetrin tarkasti parkkiruutuihinsa. Kuvassa olevan rakennuksen alakerrasta löytyy 25-metrinen/6-ratainen uima-allas, hyvin varusteltu kuntosali, sauna, höyrysauna, kylmävasiallas, etc... Ja sijainti on luonnollisesti aivan ydiskeskustassa...City Hall-metroaseman vieressä, Marina Bayn naapurissa...

Näkymä Marina Bay

Singaporessa olisi taaskin viihtynyt vaikka pidempäänkin. Niin siinä aina on käynyt. Kuitenkin piti laittaa piste tällekin reissulle ja kiivetä Finnairin koneeseen. Mikäs kotiin palatessa, kun talvesta ei ole tietoakaan. Vuosi sitten paluupäivä piti aloittaa lumitöillä. Nyt ei tarvitse. Voi nauttia liki keväästä..

Bali/Kuta

Viimeistä iltaa Indonesiassa. Aamulla tultiin takaisin Lembonganilta tänne Balin saarelle. Aiemmin jo mainitsin kulttuurishokista tämän paikan suhteen. Kuta beach on kyllä mielestäni kuin Phuketin Kata Beach. Tai oikeastaan Karon. Rantaa ja turistia, kojua, varjoliitoa, aurinkolaseja ja tietty Bintang-olutta. Ei kylläkään tiukkis-minulle. Ei ole näillä reissuilla ollut tapana...

Ainakin yksi hyvä puoli tällaisessa "vaiheittain länsimaisen sivistyksen pariin" - jutussa on. Poikettiin äsken intialaiseen ravintolaan illalliselle. Kyllä maistui chicken tikka masala taivaallisen hyvälle. Me kun pääsääntöisesti ollaan herkuteltu paikallisissa pikku ruokahuoneissa. Kanaa ja riisiä, kalaa ja riisiä, kuivaa kanaa ja riisiä, kanan luita ja riisiä... Joka vuosi olen suosiollisesti luovuttanut muutaman kilon ulkoisesta habituksestani tähän maahan.

Vähän on tässä vaiheessa mieli tyhjä. Jotenkin sitä alkaa henkistä minäänsä asemoimaan jo kotimaahan, vaikka pari päivää ja yötä reissun päällä vielä ollaan. Sitä valitettavasti mietiskelee, mihin toimeen Suomessa tarttuu ja millä aikataululla. Yleensä nuo tarttumiset ei ole olleet ongelmallisia meille kummallekaan. Kaipa tää reissaaminenkin kaikkine paluineen alkaa mennä hyvällä rutiinilla.

Bali on kuuluisa kauniista temppeleistään

Nokiaan laitoin herätyksen huomiselle 03.45. Lento Singaporeen lähtee klo 06.20. Siellä ollaan vielä huominen ja ylihuomenna myöhään sitten lento Helsinkiin. Onkohan siellä tanner jäässä vai loskaa, mulla ei ole kuin sandaalit. Sukat sentään...

• Kuta Beach, ja sitähän on pitkälti...

Bali/ Nusa Lembongan

Ocean Manta Ray

Kannatti tulla tänne. Eilen aamulla Balin saarelta siirryttiin 1000 hevosvoiman tahdittamana naapurisaarelle nimeltään Nusa Lemboang. Jasukin on jo tiukasti mukana kuvioissa. Täällä meno on huomattavasti seesteisempää kuin pääsaarella. Varsinkin näin peak seasonin ulkopuolella. Toki viimeisen 10 vuoden aikana on rakennuskanta varmaan enempi kuin tuplaantunut - syynä luonnollisesti merkittäville turistijoukoille suunnatut palvelut. Eilen jo ennen majoittumista käytiin hoitamassa ensimmäinen sukellus. Seuraavaksi majoittuminen Home Stay Widia. Oikein mukava muutaman huoneen majatalo. Siistiä, asiallista sekä ystävällistä. Illallispaikassamme nähtiin jo ainakin 10 länsimaalaista, joista yksi tietty suomalainen.

Tänään heti kasilta vene irti rannasta ja ensimmäinen sukellus saitilla nimeltään Seagret Manta Bay. Sieltä tuo ylin kuva. Mantoja uiskenteli, tai lenteli, ainakin seitsemän muutaman metrin syvyisessä vedessä. Helppo oli seisoskella pohjassa, about 6-8metrin syvyydessä kameratöissä. Sukeltamisen kohokohtia tällaiset... Päivän toinen sukellus, vaikka hieno olikin, ei millään päihittänyt Mantojen lähikontaktia.

Tämä on juuri se saari, jossa viikko sitten katosi seitsemän japanilaissukeltajan ryhmä. Liki kolmen vuorokauden kuluttua heistä viiden ryhmä löytyi 20 kilometrin päästä. Myöhemmin löytyi kuudes, joka menehtyi ja seitsemäs on edelleen kadoksissa - lopullisesti varmaankin. Normaali elämä Dive Centereissä näyttää kaikesta huolimatta jatkuvan. Huomenna on taasen kahden sukelluksen normi päivä. Mielenkiintoista nähdä laittaako huominen kampoihin tämän päivän onnistumiselle.

Jotenkin täytyy taas hieman avautua yhteyksistä ja kuvien laiton vaikeudesta. Ei helppoa ole. Huomisen jälken vielä yksi yö täällä. Sitten aamuveneellä takaisin Balin saarelle. Siellä päivä ja yö. Sitten Singaporeen. Alkaa siis valitus reissun kesken loppumisesta. Josko taas Balin hotellissa saisi pienen kirjoitelman aikaiseksi.

Kylän rantaraitti

Saavuttiin Bali/Kuta

Kulttuurishokki!! Kun on jonkun aikaa totuttu pikkupaikkoihin, missä ainoana harmina on varoa kookospähkinän osumista omaan tai kaverin päähän laskukiidon loppuvaiheessa... Täällä on vilkkaita katuja autoineen ja moottoripyörineen, kauppoja, ravintoloita, baareja, pehmoisia valkeita hotellipyyhkeitä ja suihkussa lämmintä vettä. Muutama valkoinen matkaaja ja turisti nähtiin jo lennolla Makassar-Denpasar. Sopeutumismode nyt vaan päälle ja infraa ihmettelemään ja kulttuuria imuroimaan.

Johan ja Nus ratkomassa älypeliä

Kieltämättä ensimmäinen hyvä juttu ponnahti pintoihin liki heti; tekstit ja kuvat liikkuu näytöllä vikkelään. Nyt kun sivistyneiksi Balin matkaajiksi ollaan naamioiduttu, hotellin uima-altaalta paikat valloitettu, aurinkorasvat levitetty, (ei - gin&toniceja ei ainakaan vielä olla tilattu!) halusin vielä palata aikaisempiin luonnon läheisiin tunnelmiin muutaman kuvan välityksellä. Josko tähän muutaman
onnistuisin laittamaan...

Saparua/sukellukselle menossa

Lisää kuvateksti

Images from Saparua

Lunch break in Nusa Laut

Diver and huge school of jackfish

Our room in Mahu Lodge

Lisää kuvateksti

Saparua/osa kolme

Tänään aamulla varhain saavuttiin Amboniin, Lahan kylään. Kaupunkiin ei mennä, vaan jäätiin odottelemaan lentokentän lähistölle  tuttuun homestay-majoitukseen huomista aamulentoa Makassarin kautta Balille. Ison kaupungin kupeessa netti vihdoinkin toimii jotenkin siedettävällä nopeudella. Saparualta jälleen paattikyydillä Ambonin saarelle Tulehuun ja sieltä bemolla tänne Lahaan. Bemo on pieni paikallisbussi. Pienempi kuin Toyota Hiace. Etuistuinten lisäksi penkit molemmilla sivuilla ja kapea sivuovi. Kyytiin 15 aikuista ja yksi taapero. Lisäksi karsee määrä nyyttiä ja pussukkaa. Tietty imelää paikallismusaa volyymit liki täysillä. Basso potkii, että melkein munuaiset irtoaa...

Aiemmassa postauksessa kertoilin jo Saparuan sukellusparatiisista. Sitä se kyllä on. Mr. Paul Tomasoan resortti on uinuva ja kovin hiljainen. Kaikkiaan 32 huonetta ja meitä matkamiehiä oli kaikkiaan seitsemän. Saksalais/kiinalaispariskunta, kaksi ruottalaisheppua ja yksi herrasmies Sveitsistä. Näistä muista ei sukeltanut kuin Berliinin mainosmies, joten ryhmäkoko oli meille mieluinen. Sukelluskohteet Itawakan kylän edessä, Kulorin kylän lähistöllä ja viereisellä Nusa Lautin saaren ympärillä. Sinne venematkaa hieman reilu tunti resortilta. Viitenä päivänä kaksi sukellusta per päivä. Näkyvyys täällä jopa edellisiä kohteita parempi. Olosuhteet on aika herkät. Tämän reissun aiemmat kohteet ovat kaikki olleet päiväntasaajan hieman pohjoispuolella. Saparua on 3,5 astetta ekvaattorista etelään. Sillä on jo suuri merkitys sääolosuhteisiin. Muutamana iltapäivänä saatiin nauttia hyvin tyypillisestä rankahkosta saderintamasta. Muutoin kyllä aurinkoa ja lämmintä toki. Merivesi 28-30 astetta. Parhaillaan Suunto näytti veden lämmöksi 30 astetta 30 metrin syvyydessä!! Vaakanäkyvyyttä max. about 40 metriä. Harvinaisen upeiden riuttojen ja korallien lisäksi nähtiin mm. eagleray, useita isoja kilppareita, haita, valtava parvi Jackfish, Pumphead Parrotfish x12, valtavia tonnikaloja, pieniä ökkiäisiä, merikäärmeitä, hyvin harvinainen pieni Pipefish..
Lisäksi Mr. Paulin kanssa kun sukeltamisesta keskusteltiin, todettiin, että alueella on vielä paljon kartoittamattomia rantoa ja riuttoja, jotka voisivat olla ykkösluokan sukellussaitteja. Eli seuraavan kerran tänne tultaessa pikku gps mukaan ja uudisraivaajana kartoittamaan neitseellisiä riuttoja! Jos olet kiinnostunut mahdollisista sukelluksista Saparualla, laita kommentteja. Pyrin vastaamaan ja kertomaan yhteystietoja ja käytännön vinkkejä. Ja hei Reepe Mikkelissä; tämä voisi olla se porukkakohde... Välillä kunnon virtauksia, isoa elukkaa, max 40 m, lämmintä vettä ja tyylikkäästi kauluspaita päällä ilman märkkäriä! Parhaimmillaan 200 bar/12ltr tankilla 78 min pienillä decoilla. Yritän, josko saisi vielä muutaman kuvan föliin. Aamulla siis Bali ja uudet seikkailut.

Lisää kuvateksti

• Kuvat laitankin näköjään erikseen. Liikaa bittejä yhteen purkkiin..

Saparua/osa kaksi

Kävi kuten arvelin... Tällaisen kylän perukoilla ei netti toimi. Tuolloin tällöin on onnistuttu meilit lukasemaan. Puhelinkin on ollut kovin ujo ilmineeraamaan itseään. Siunattu rauhako? Niinkin voisi luonnehtia. Kaikki kuitenkin reilassa. Kahden sukelluksen päiviä takana jo neljä. Huomenna vielä ja sopimamme 10 sukelluksen paketti(per hlö) on kasassa. Saparuan riuttoja kolmena päivänä ja kahtena on veneellä tunnin verran pöristelty saarelle nimeltä Nusa Laut. Vaikea mennä arvostelemaan kummassa olisi paremmat sukellukset. Kyllä tuntuu vilpittömästi, että sukellusparatiisi löytyy täältäkin. Tänään nähtiin mm. kaksi isoa paholaisrauskua. Niitä ei ihan joka kulmilla tapaa.

Yritin laittaa tähän toki muutaman kuvankin. No tulos on näkyvillä... Ei siis kuvia. Lupaan tehdä päivityksen Saparualta kuvineen heti kun siihen on antoisat edellytykset. Ylihuomenna lähdetään täältä ja mennään yhdeksi yöksi Amboniin odottelemaan aamulentoa Balin suuntaan. Toivottavasti Ambonissa sitten paremmat yhteydet.

Saparua/Mahu Lodge

Kulkemiset on taas muutamaksi päiväksi pulkassa. Ambonista lähdettiin tänään aamulla 07.30. Autolla samaista saarta pitkin Tulehuun ja siitä paatilla reilu tunti Saparualle. Satamasta 40 min autolla meille jo tuttuun resorttiin nimeltä Mahu Lodge. Oltiin viime vuonna täällä pikaisesti käymässä ja sukeltamassa. Tuolloin aikataulu oli hieman tiukahko ja päätettiin siis tulla nyt paremman ajan myötä uudestaan. Sukelluskokemukset viime vuodelta oli niin hyviä, että se harraste alkaa täällä taas heti huomenna.

Express Bahari 10 Tulehu-Saparua

Lienee jo pieni klisee valitella nettiyhteyksistä. Sain yhden kuvan Tulehun rannasta tuohon taisteltua. Toista en viitsi edes yrittää. Mahu Lodge on mielenkiintoinen majoituspaikka. Suuruuden ajat ovat jo takana päin. Ambonissa oli aikas lailla kuumat kärhämät 1999-2002 islamistiaktivistien toimesta. Näille kulmille kenenkän ei tuolloin kannattanut edes pyrkiä. Matkailu loppui käytänössä kokonaan ja ensi kerran hässäköinnin jälkeen ulkomaalaisia ylipäätään päästettiin Amboniin vasta vuoden 2004 jälkeen. Mahu Lodge on rakennettu 90-luvun "kukoistukseen". Tilavia mökkejä täällä on varmaan ainakin 20 kpl. Menneen ajan matkailijavirrat eivät kuitenkaan enää ole tänne ohjautuneet. Tällä hetkellä me kaksi olemme resortin ainoat asiakkaat... Alueen keskiosaan aikoinaan rakennettu isohko uima-allas on ollut tyhjänä ties kuinka pitkään. Vanha liki hulppea Dive Center on autio, koska muutamalle sukeltajalle varatut laitteet ja märkkärit mahtuu nykyisin huomattavasti pienempään "varastokoppiin". Keittiö ja ravintola ovat nykykäyttöön hieman mahtipontisia... Lounaaksi tarjotulla nuudelisopalla ei ollut meidän lisäksi muita. Saatiinpahan valita mieluinen pöytä. Varsinaista biitsiä täällä ei koskaan ole ollutkaan. Rantaa reunustaa kapeahko mangrovekaistale. Weda Resortista pompattiin siis liki toiseen ääripäähän. Selvennettäköön, että vallitseva tasoero myös korreloi lähes suoraan hintatason kanssa... Mutta paikka on jollakin tapaa viehättävä. Kovinkin siisti ja niin unelias, että piti äsken ottaa pienet päikyt.

Huomiselle ja siitä alkaen sovittiin siis jo sukeltamisesta. Entuudestaan tiedetään, että näilläkään riutoilla ei uneliaisuus iske. Sen verran on kirkkaissa vesissä näkemistä.. Yritän jälleen löytää sopivan poukaman vallitsevasta bittivirrasta, johon saisin edes muutaman kuvan ujutettua matkaan.

Weda Bay/kuvia edelliseen postaukseen

Frogfish, joka juuri oli purrut Dive Masteria sormeen

Sukellustauolla

Common seahorse

Saavuttiin juuri Ambon. Kentällä vanha tuttumme paikallisheppu Michael järkkäili taas meille juttuja. Ostettin lentoliput 18.2:lle valmiiksi Balille ja majoittauduttiin Miken tädin taloon lentokentän lähelle. Kapunkiin ei siis tarvitse meidän mennä. Tässä kuitenkin muutama (toivottavasti) kuva Wedasta.

Weda Bay kylän ranta

Weda Bay

Weda Resort näkymä ravintolasta

Niinhän siinä kävi, että Wedalta ei saatu minkäänlaista päivitystä. Juuri nyt ollaan Tenaten lentokentällä odottamassa lentoa Amboniin. Sieltä jatketaan yhden yön jälkeen Saparualle.

Wedassa oltiin viisi päivää ja viisi yötä. Meidän tottumuksiin liiankin hieno ja kallis paikka tuo www.wedaresort.com  Saatiin väännettyä pienet alennukset normihinnoista ja molemmat oltiin samaa mieltä, että rahalle saatiin vastinetta. Laitan lisää kuvia Wedalta myöhemmin. Sukeltaa jos Wedan lahdella aikoo, on tuo resortti ainut vaihtoehto. Sukelluksia tuli kolmena päivänä kolme kpl/pv. Erittäin monipuolista ja vaihtelevaa riuttaa, rantaa, korallia ja elukkaa. Nähtiin mm. haita, mantaray, seahorses, pygmy seahorse, scorpion fish, frogfish, shrimps,  pumphead parrotfish, nudis... Ehkäpä ainoina ihmisinä maailmassa todistettiin, kun 8 cm pitkä frogfish puri divemasteria sormeen! Kaikki sujui resortissa kuin rasvattu. Omistajilla on toinen resortti Lembeh Straitilla ja kokemusta sukellusvieraista on jo 15 vuoden ajalta. Sukelluksille käytettävät veneet erittäin hyvin toimivia ko tarkoitukseen. Vaikka kuinka mietittin, ei löydetty moitteen sijaa mistään. Resortti sijaitsee Halmaheran puolella, kolmen tunnin automatkan päässä Sofifista. Viimeiset 20 km kuin huonosti hoidettua itäsuomalaista mökkitietä. Siis keskellä melkein ei mitään. Vajaan kilsan päässä polkua pitkin löytyy muutaman sadan asukkaan vaatimaton kylä. Säät oli ok, parina alkuiltana saatiin vähän sadetta. Enempi olisi tervetullutta, koska viimeiseen kuukauteen ei juuri ole satanut lainkaan ja luonto jo kärsii.

Nyt kiirehditään lennolle. Lisää taas kun mahdollista.

Kaksi päivää kuivilla/osa kaksi

Edellinen postaus loppui köpelön omaisesti töksähtäen kesken. Kolme kuvaa ja tekstejä on jo liki ylivoimainen taakka paikalliselle nettireppanalle. Tässä siis jatko-osa edelliseen.

Pasar Tradisional Ternate

Aikaa oli tänään kuljeksia siis toreilla. Niitähän täällä riittää. Kalaa, mausteita, vihanneksia, hedelmiä, yrttejä, riisiä, kookosta, etc,etc. Tavaraa tuntuu olevan niin paljon, että ihmetyttää, millä aikataululla kaikki tuo maallinen ravinto vaihtaa omistajaa.

Markkinat tuli, haitari soi...

Lounastarpeet ostettiin luonnollisesti torilta. Pari mangoa, kaksi mukamas-mandariinia, lautasellinen pikkuhedelmiä nimeltään Lansa. Ne on liki erikoishyviä ja tuttuja myös Filippiineiltä. Kaikki täällä napostelee lansoja, kirpeitä tai makeita. Sitten vielä Pasar, markkina, torijuttuja vaatteiden, kassien, laukkujen, kenkien, huivien, purnukoiden, puntareiden, yms osastoilla tai itse asiassa sekamelskassa. Huh - melkein pyörryttää.

Huomenna kuitenkin aloitetaan taas uudenlainen elämä ja karistellaan kaupungin metelit pois korvakäytävistä. Varhain aamulla satamaan, veneellä Halmaheran puolelle Sofifiin (taas) ja sieltä autolla kolme tuntia Wedaan. Menään katsastamaan hyvin vähän sukellettuja mestoja eteläisen Halmaheran länsilaidalle. Siellä hollantilainen Mr. Rob pitelee perheensä kanssa aikas lailla kallista sukellus- ja lintubongausresorttia. www.wedaresort.com jos haluat käydä katsomassa. Otettiin härkää sarvista eikä uskottu lainkaan sivuilla mainittuja pöyristyttäviä hintoja. Sarvien jälkeen otettiin yhteyttä ja päivän kestävän sms-vaihdon seurauksena saatiin hinta kohdalleen majoituksesta ja sukeltamisesta. Sinne siis heti aamukuudelta alkaen. Saattaa hyvinkin olla, että postaukset Wedasta jää vähemmälle. Tiedäpä netin olemassaoloa tahi toimivuutta etukäteen arvailla... Wedasta palaamme vielä kerran Tetnatelle 9.2. Eilen buukkasimme lennon Amboniin 10.2. Sitä ennen varmasti pääsen vielä jossain käänteessä kirjoittamaan uusista töhellyksistämme maan päällä ja pinnan alla. 

PS. Arjalle kiitokset kommenteista

PS2. Saa tänne muutkin kommentoida

PS3. Markulle ja Jukalle terveiset Porvooseen

Kaksi päivää kuivilla

Otsikolla ei sitten ole mitään tekemistä alkoholijuomien kanssa... Eilen ja tänään ei olla kastuttu muuta kuin suihkussa. Viisumiasiat on laitettu kuntoon. Indonesiaan saapuessa napataan kentältä VOA, eli Visa On Arrival. Sillä saa oleskella maassa 30 vrk. Meille päiviä tulee enemmän, joten tarvitaan oleskeluajan pidennys, Visa Extension. Se hoidetaan kaupungissa, jossa on viranomaisilla Immigration Office. Ternatella on. Useasti, jos asiaa hoitaa ihan itte, törmää turhaan byrokratiaan ja mielivaltaisuuteen. Meitä avusti Dive Centeriltä Mr. Ismu. Eilen käytiin näyttäytymässä viranomaisille. Hotellilla täyteltiin papereita, otettiin kopioita, annettiin Ismulle 700 000 IDR ja hän toi tänään aamulla passit pätevin leimoin hotellihuoneeseen. Pieni rahallinen muistaminen hänelle ajasta ja autolla ajelusta... Asia hoidettu!

Ravintolan likat Liisan kainalossa

Paikalliset suhtautuu kameraan meistä länkkäreistä poiketen. Me kun kuvataan maisemaa tai muistomerkkiä, nämä kuvaa aina toisiaan. Ihmiset lähestyy tosi vilpittömästi ja kysyy, boleh saya foto dengan anda? Saako ottaa kuvan, missä oon teidän kans? Siitä vaan... Ollaan varmaan jo ainakin sadassa eri kännykkäkamerassa. Lähistöltä löytyi pikku ruokahuone, missä sika hyvää ruokaa. Tuoreet raaka-aineet, sambaaliin yrttejä, valmistetaan vasta tilauksesta... Siellä toisen kerran käydessämme saatiin jo erikoispalvelua ja tietty henkilökunta kuvasi meitä kännyköillään eri kokoonpanoissa. Sinne varmaan tänäänkin mennään illalliselle. Liisan kanssa pohdittiin... nämä tyypit kun asettuu kuvattavaksi kuvan mukaisesti, he oikeesti ottaa ja pitää kiinni. Monelle paikalliselle tällainen valkoinen on ennen näkemätön ihme jopa tämän kokoisessa kaupungissa. Välillä tuntuu vahvasti, että täysin vilpittömästi meidän kanssa halutaan kaveerata ja joskus jopa meitä kuin omitaan omaan lähipiiriin. Täytyy opetella muuten itsekin enempi sisällyttämään ihmisiä kameran etsimeen.

Yläpuolella olevasta kuvasta löydät iloisena poseeraavan kalakauppiaan. Perinteiset torit on aina hyviä paikkoja tutustua paikalliselämään. Tänään ap dallattiin pari tuntia Pasar Traditionasi Ternate.

• 
  

Sukelluspäivä Ternatella 2.2.2014 jatko-osa

Nämä postaukset pakostakin täytyy jakaa pieniin osiin. Kolme-neljä kuvaa kun sepostuksiin sisällyttää, alkaa töks töks saamaan yliotteen. Kuvia veden alta tekisi mieleni laittaa vaikka kuinka ja paljon. Skorpioonikala, krokotiilikala, sata erilaista merietanaa, etc.. Ehkäpä reissun jälkeen Suomen nettinopeuksilla voisi vielä palata galleriaan.

Scorpionfish naamioitumisen mestari, löydätkö?

Mutta palataan tämän päivän mahtavista sukelluksista eiliseen. Sukeltamaan kun ei päästy, otettiin auto ja kuski ja eiku saaren ympäri. Kuvat olikin jo aiemmassa postauksessa. Hups, vaihtui muuten juuri vuorokausi tässä välissä. Niin, autopelillä kaikki Ternaten maan päälliset nähtävyydet viidessä tunnissa. Ternatea hallitseva tulivuori, Gamalama, tai Gammalamma oli joskus stritannu melkoiset laavakasat saaren koillisrantaan. Varsinainen kuumaisema siellä. Saarella on kaksi järveä. Käytiin Danau Tolire. Paljonko lie syvä tuo entinen tulivuoren kraateri. Arviolta 50 metriä korkeat pystyjyrkät seinämät kolmella sivulla. Täysin turkoosia vettä ja mitä oudompia lintuja itse järvellä ja ympäröivässä tiheässä viidakossa.

Safkalla käytiin ehkäpä saaren hienoimmassa ravintolassa. Rakennus on sitaistu aivan rantaan, 25 m korkean pystyjyrkän rinteen laelle. Hyvät näkymät terdeltä Tidorille ja Maitaralle. Lähes sama näkymä löytyy muuten paikallisesta 1000 rupian setelistä. Eurooppalaisten pöhelöiden rakentamia vanhoja linnoituksia nähtiin jo aiemmin ja tällä reissulla kaksikin kpl Benteng Kastela oli portugalilaisten rakentama 1560 luvulla. Siitä on jäljellä ulkomuureja. Enempi oltiin vaikuttuneita hollantilaisten1600-luvun alussa byggaamasta Banteng Oranjesta. Hillittömän kokoinen "täällä vartioin minä-keskus". Hollannin pojat toimi pelkästään arkkitehteinä. Pientä väkivaltaa käyttäen rekrytoitiin paikallista työvoimaa varsinaisiin rakennuspuuhiin. Montakohan kuollutta?? Mitäpä moraalista ja etiikasta kun VOC-yhtymän maustemonopolista oli kysymys... Linnoituksen ulkomuurit on korjattu 4-5 m paksut ja saman verran korkeat. Hevosilla voidaan ajaa ramppeja pitkin muurien päälle ja päällä. Älkää britit ryppyilkö! Rakennukset muurien suojista on hävinneet jo kauan sitten. Nyt siellä näyttää olevan sairaala ja vähän tavallistakin asutusta.

Äläpäs Olli taas innostu liikaa piipertämään historian kimpussa. Tuo Hollantilaisen VOC kauppakomppanian häikäilemätön ja rajattoman ahne toiminta vaan edelleenkin tuntuu niin käsittämättömältä. Jorinat menneistä sikseen. Huomenna yritetään saada viisumeihin jatkoaikaa paikallisessa Immigrationissa. Näillä näkymin keskiviikkona loikataan Halmaheran puolelle. Sovittiin sukeltamisia jo eteläisen Halmaheran itäreunalle. Saas nähdä millaiset seikkailut odottaa meitä siellä...

Sukelluspäivä Ternatella 2.2.2014

Aloitetaan tästä päivästä, siis sunnuntaista. Jälleen aivan perkuleen hieno kolmen sukelluksen setti. Ei tarvittu edes venettä. Kaikki sukellukset kaupungin rannoilta käsin. Suhtauduin pienellä varauksella... Aivan turhaan. Vesi on kirkasta ja puhdasta eikä pohjassa edes ole häiritsevästi törkyä. Lisäksi todella paljon näkemistä.

Ison moskeijan vierestä sukeltamaan

Ensimmäinen sukellus reiluun 30 metriin kuvan moskeijan eteläpuolelta ihan vierestä. Hiekkapohjaa ihmeellisine ötököineen. Koralleja kovaa ja pehmoista. Mielettömän paljon kalaa. Iso kilppari. Etc... Toinen dyykki samaisen moskeijan toiselta puolelta yhtä hienoon maisemaan.

Kyllä siitä kilpikonna pitäisi näkyä..

Jälleen kerran täytyy valitella kuvien laatua.GoProlla ei nyt vaan tämän parempaa tule. Mr. Aditilla, Dive Centerin pomomiehellä oli veden alla mukanaan kunnon kuvauslaitteet. Sellaiset ei millään korreloi meidän matkatavaramäärän kanssa. Matkustetaan näet pelkillä käsimatkatavaroilla ja kunnon kamera/valovehkeet veisi säädetystä laukkutilasta jo puolet... Toisen ja kolmannen sukelluksen välissä kunnon lunch. Sukelluskamat päällä viereiseen ravintolaan ja pöytään 14 eri ruokalajin setti. Adit tarjos.. Kolmas sukellus näiltä paikoilta kilometri etelään. Rannassa 15 m:n syvyydessä laivan hylky. Arvioiden 35m pitkä ja 7-8 m leveä. Ylösalaisin hiekkapenkalla. Aika vanha, runko kohtuu kunnossa. Täynnä korallia ja pientä ökkiäistä. Hyvä ja suojaisa paikka nääs..

Ternate kuvia 1.2. lauantailta

Benteng Oranje linnoitus

Kraaterijärvi Danau Tolire

Tidore ja Pulau Maitara

Tässä muutama kuva lauantain autoreissulta Ternaten saaren ympäri. Varsinainen selittelyosio sitten erikseen...

Laavavuori rannassa