maanantai 10. helmikuuta 2014

Saparua/Mahu Lodge

Kulkemiset on taas muutamaksi päiväksi pulkassa. Ambonista lähdettiin tänään aamulla 07.30. Autolla samaista saarta pitkin Tulehuun ja siitä paatilla reilu tunti Saparualle. Satamasta 40 min autolla meille jo tuttuun resorttiin nimeltä Mahu Lodge. Oltiin viime vuonna täällä pikaisesti käymässä ja sukeltamassa. Tuolloin aikataulu oli hieman tiukahko ja päätettiin siis tulla nyt paremman ajan myötä uudestaan. Sukelluskokemukset viime vuodelta oli niin hyviä, että se harraste alkaa täällä taas heti huomenna.
Express Bahari 10 Tulehu-Saparua
Lienee jo pieni klisee valitella nettiyhteyksistä. Sain yhden kuvan Tulehun rannasta tuohon taisteltua. Toista en viitsi edes yrittää. Mahu Lodge on mielenkiintoinen majoituspaikka. Suuruuden ajat ovat jo takana päin. Ambonissa oli aikas lailla kuumat kärhämät 1999-2002 islamistiaktivistien toimesta. Näille kulmille kenenkän ei tuolloin kannattanut edes pyrkiä. Matkailu loppui käytänössä kokonaan ja ensi kerran hässäköinnin jälkeen ulkomaalaisia ylipäätään päästettiin Amboniin vasta vuoden 2004 jälkeen. Mahu Lodge on rakennettu 90-luvun "kukoistukseen". Tilavia mökkejä täällä on varmaan ainakin 20 kpl. Menneen ajan matkailijavirrat eivät kuitenkaan enää ole tänne ohjautuneet. Tällä hetkellä me kaksi olemme resortin ainoat asiakkaat... Alueen keskiosaan aikoinaan rakennettu isohko uima-allas on ollut tyhjänä ties kuinka pitkään. Vanha liki hulppea Dive Center on autio, koska muutamalle sukeltajalle varatut laitteet ja märkkärit mahtuu nykyisin huomattavasti pienempään "varastokoppiin". Keittiö ja ravintola ovat nykykäyttöön hieman mahtipontisia... Lounaaksi tarjotulla nuudelisopalla ei ollut meidän lisäksi muita. Saatiinpahan valita mieluinen pöytä. Varsinaista biitsiä täällä ei koskaan ole ollutkaan. Rantaa reunustaa kapeahko mangrovekaistale. Weda Resortista pompattiin siis liki toiseen ääripäähän. Selvennettäköön, että vallitseva tasoero myös korreloi lähes suoraan hintatason kanssa... Mutta paikka on jollakin tapaa viehättävä. Kovinkin siisti ja niin unelias, että piti äsken ottaa pienet päikyt.

Huomiselle ja siitä alkaen sovittiin siis jo sukeltamisesta. Entuudestaan tiedetään, että näilläkään riutoilla ei uneliaisuus iske. Sen verran on kirkkaissa vesissä näkemistä.. Yritän jälleen löytää sopivan poukaman vallitsevasta bittivirrasta, johon saisin edes muutaman kuvan ujutettua matkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti