Rapujuhlat Saimaalla, töitä sateessa ja sisätiloissa, XO-veneellä merellä, etc...

Kesä taitaa olla menneitään, mutta ollaan silti positiivisia ja toivorikkaita. Aloitetaan tämäkin pieni tarina siis mukavilla asioilla. Kesän vielä paistaessa, ajettiin höyrypaatti Kaimalla Saimaalla ja pidettiin samalla rapujuhlat.

Vielä kaikkea ei olla syöty

Ystäviemme s/s Kaima oli aikaisemmalta ajoltaan jäänut Puumalan Sahanlahteen. Laivan siellä maatessa oli Joren ja Marin mökkirantaan Anttolassa rakentunut paatille kunnon laivalaituri. Viikonlopun tarkoituksena oli ajaa Kaima vihdoinkin omaan laituriin. Lauantain, joka oli ajopäivä, sää suosi meitä parhaansa mukaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpötila ylitti hellerajan. Taivaan iskä oli siis meille hyvinkin armollinen. Matka olisi voinut olla paljon pidempikin, jotta oltaisiin saatu nautiskella enempi. No - varsinaisella risteilyllä kun ei oltu, pari kolme tuntiakin oli yhtä juhlaa noissa olosuhteissa. Olipa Puumalan vesillä toinenkin höyrypaatti liikenteessä. Suoritimme s/s Wennon kanssa asiaan kuuluvat tervehdysvihellykset.

s/s Wenno Puumalassa

Puolen päivän aikaan lauantaina koitti siis enempi kuin juhlallinen hetki - Kaima lipui omaan uuteen kotisatamaansa. Taisi muutama skumppapullo tyhjentyä iltapäivän aikana. Valokuvia tuli varmaan muutama sata. Tähän riittänee kuitenkin vain yksi.

s/s Kaima omassa laiturissa Anttolassa

Pitihän asiaa tietty juhlistaa muutenkin, kuin skumpalla. Iltapäivällä vatsan pohjalle vedettiin luonnollisesti muikkuja. Lähivesiltä nuotattuja. Unohtamatta Siiskosen kauraleipää, Mikkelin liepeillä kun ollaan. Alkuillan saapuessa naapuritilan Pesoset liittyivät seuraamme ja katettiin rapujuhlapöytä laivan kannelle. Siinähän se ilta meni aikas lailla rattoisesti. Snapseja luonnollisesti unohtamatta. Ei sentään laulettu ruottalaisia ryyppylauluja savolaisessa seurassa...

Rapujuhlat s/s Kaiman kannella

Rapujuhlien kanssa ei ole mitään tekemistä sillä, että tällä kesämökillä täytyy aina ajaa Voortilla. Riippumatta, tarvitaanko traktoria vai ei. Nytkin sillä kuskattiin mahtipontisesti tyhjä styroxlaatikko rannasta mäen päälle talolle. Jore kun kaupunkilaispoikana tykkää koneista ja laitteista...

Joren "Voortti" peräkärryineen

Rapujuhlista  ja Voortilla ajeluista selvittiin vaikkakin paluu arkeen ei ollut aivan yhtä mahtipontinen. Kesäkin on siis kääntynyt ehtoon puolelle ja loputtomilta näyttävät vesisateet vikisemättä hyväksytään neljän vuodenajan rikkauden kokemisena. Liisan kanssa on luonnollisesti väännetty muutamaa asiakaspihaa valmiiksi. Pääsääntöisesti nilkkoja myöten savessa kahlaten. Kaukana siis telkkarin huvila&huussi-hypetyksestä. Raakaa duunia siis paita ulkopuolelta kastuen. Välillä on melkein vit****nut tämä kalendaarisesti aikaistettu syksy. Täytyy aika ajoin palata savipaskan keskeltä ajatuksissa rapujuhliin. Kylllä se taas siitä.

Paistaa se aurinko kivikasaankin

Välillä pääsin karkaamaan verstaalle rakentamaan Petterin venepöytää. Siellä on lämmintä ja katto pään päällä. No - ei Petteri helppoa projektia laittanut tehtäväksi. Varsinainen haaste. Nyt on jo pöytä valmis ja veneeseen kiinni ruuvattu. Tykkäsi Petterikin ihan kympillä ja sain lähettää vaatimattoman laskun.

Venepöytä perheasennossa

Venepöytä poikien illan vietto-asennossa

Höyrylaivakipparoinnin vastapainoksi ajettiin viime torstaina päivän asiakaskeikka XO-veneellä. Stadista startattiin alkuiltapäivästä ja seikkailtiin kahdeksan vieraan kanssa pitkin Sipoota. Muodon vuoksi pikkasen kalasteltiin - tuloksetta. Sateet ja myrskyt ovatten piilottaneet potentiaaliset viehehauet jonnekin syvempiin ja rauhallisempiin vesiin. Ilta vietettiin Mikon mahtipaikassa Porvoon Långholmenissa savusaunoen ja herkutellen saariston antimilla. Paluumatka Stadiin kuoppaista merta pitkin pilkkopimeässä. Ei edes jaksanut sataa...

Ei höyrylaiva ollenkaan, tällä mennään lujaa

Kun on tullut tavaksi jostakin purnata, niin laitetaan tähän loppuun taas pieni kiukutteluosio. Tällä kertaa aihealue pomppii urheilun puolelle. On ruvennu jurppimaan, kun AINA jostakin asiasta tulee niin helvetin muodikasta. Kaikkien pitää ja täytyy ryntäillä siis tekemään juuri sitä tiettyä juttua. Tällä kertaa oikein pääministerin johdolla. Kyse tietenkin on triathlonista. Jos juosta kipittelee reilut 42 kilsaa, se ei olekaan enää juuri mitään. Muutamia vuosia sitten sekin riitti, vaan eipä enää. Nyt kovan kundin tai gimman mittari on vähintäänkin puolen matkan triathlonkisa. Ja niitähän järjestetään muutama jokaiselle viikolle pitkin kesää ja ympäri Suomea. Ja sitten nää kovat kundit ja gimmat twiittaa ja postaa ja selfiettää, miten hemmetin hienosti kisa kulki. On taas henkisesti vireessä maanantaina istumaan näppiksen ääreen. Vaikkakin selkä paskana ja jalat rakoilla. Ei ennätä Mr. Stubb huolestumaan Ukrainen separatistien raakuuksista, kun täytyy fiilistellä twitterissä kisamenestyksellä Joroisissa!

Niin - Joroisten kisoissa 19.7. tänä kesänä oli osallistujia tietääkseni yli 1000. Vuonna 1989, kun minä osallistuin siellä järjestettyyn Scandinavian Championship kisaan, osallistujia oli 139 henkilöä. Kyseessä oli tuolloinkin ns. puolikas matka. Tuolloin EI ollut kyse trendilajista eikä mistään muoti-ilmiöstä. Kovia heppuja olivat Magnus Lönnqvist, Pauli Kiuru ja Mika Somppi. Naisista muistaakseni Ghita Jahlström.

Oma aikani tuossa kisassa oli 4:52:05  Stubbin aika tänä kesänä oli 4:47:45. Vaude - olisin ajallani sijoittunut yleisessä sarjassa tilalle 19 heti Alexin jälkeen. Silloin vain urheiltiin päämääränä oma kantti ja kestävyys. Nykyisin harrastetaan triathlonia, jotta saadaan "kato minä itte"- twiittejä ja selfieitä. Perskuta kun minä niin mieleni pahoitin...

Terassikausi päättyi ja fiiliksiä Porvoon saaristosta

No huh - saatiinpas terassiputki katkeamaan. Siis tältä erää. Valmista siis tuli tämän asiakkaan pation osalta. Olihan siinä parin kolmen viikon puuhat. Seuraavaksi pool partyt - kutsua odotellessa... Joka tapauksessa aikas lailla kähäkkä siitä tuli. Kaikkinensa 95 m2 patiota kauniin uima-altaan ympärillä. Kyllä kelpaa näitä helteitä kotonakin vietellä.

Patio ja uima-allas

Patio istutuksineen

Viimeksi tuli purnattua rys.. eiku venäläisistä. Silta pitäisi Krimille rakentaa, jotta pääsis helpommin kaiken maailman huijaushommista vähän lomailemaan. Ja paskan juoksutus Itämereen sen kun jatkuu. Meri on minulle kova juttu. Jaksan kantaa siitä huolta kovasti ja edes omalta osaltani olla mallikansalainen. Veneestä ei lennä veteen mitään. Kuuliaisesti vessassa käydään pissalla eikä perinteisellä reelinkikusella. Septikin tyhjenee vain sinne, minne sen sisältö tavarat kuuluukin. Helsingin kaupungin viemäriin oman venekerhon laiturilta käsin.

No tällä kertaa valituksen aiheena on ihan suomalaiset. Viikonloppu oltiin taas merellä. Pe-la yö meni mukavasti ankkurissa Pirttisaaren itäpuolella. Sen verran ollaan erakkoja, että mieluummin nautitaan kaksistaan luonnosta kuin että mentäisiin täyteen ahdettuihin merten karavaanareiden käyntisatamiin. Lauantaina oltiin hyvissä ajoin perä ankkurissa - keula rantakiinnityksessä lähellä Kabböleä Porvoon saaristossa.

Rauhallisesti luonnon satamassa

Hieno luonnon satama, joka ei siis ole mikään yleinen kunnan tai jonkun yhdistyksen liikunta-alueita. Siinä nautiskeltiin hellepäivästä ihan kaksistaan, kunnes... Purjevene lähestyy hitaasti meitä. Ajattelin, liekö vaikka tuttuja kun noin lähelle ajelevat. Tai tulivat kysymään reittiä jonnekin. Eikös mitä. Ankkuri perästä mereen ja joku julli keulaan laittelemaan köyttä maihin. KAHDEKSAN METRIN päähän meidän oikealle puolelle. Eniten niskaa punotutti se, että kukaan ko veneestä ei sanonut meille mitään. Ei siis sanaakaan. Siihen laittoivat leirin pystyyn. Ympärillä ja näköpiirissä about sata mökitöntä ja veneetöntä pikku saarta vaihtoehdoksi. Mutta ei - meidän viereen! No ei sitten pompittu nakkena uimaan meidän veneestä. Enkä munasillaan keekoillut pitkin veneen kantta, niinku joskus on tapana.

Eihän tuollainen ole tietysti millään muotoa kiellettyä. Ihmisen ikävä toisen luo... Mutta voishan sitä vaikka toivottaa hyvää päivää tai jotain. Keskenämme mietittiin, että jos tuo porukka olisi eräreissulla keskellä korpimaisemia ja ketään ei oltaisi nähty pariin päivään. Ilta alkaisi hieman hämärtää ja teltta tai laavu pitäisi pystyttää. Juuri silloin he huomaisivat, että tuollahan vaaran kupeessa on jonkun teltta pystyssä. Nämä pöhelöt varmasti menisivät ja laittaisivat laavunsa kahdeksan metrin päähän tuntemattomien teltasta. Ja tietty sanaakaan sanomatta. Tässä asissa on myös kasvatuksellinen puoli. Purjeveneessä oli pieniä lapsia. No heille juuri opastettiin, että muista ei tarvitse välittää kun ihan itse oltiin päätetty tuohon mennä. Samoin varmasti oppi meni perille, että ei ole soveliasta millään muotoa tervehtiä vieraita ihmisiä, vaikka pirstaloi heidän yksityisyytensä ja tunkee kertaalleen vallatulle reviirille. Ei helvetti - perheen pää onkin varmasti joku poliitikko. Ajetteli perhana, että onhan tuo laillista. En siis tee mitään väärin.  Ei ainakaan mitään kommentoinut...

Luonnon rauha menneitään

Ei kuitenkaan poliitikko jäänyt veneineen yöksi niille sijoille. Riemusta hihkuen pompin pitkin veneen reelinkejä - munasillani totta kai.

Päästiin vihdoin nauttimaan luonnon hiljaisuudesta vanhojen tuttujemme, kalasääksipariskunnan kanssa. Itse tapasin nuo linnut (vai lienevätkö nykyiset jo jälkeläisiä) ensi kerran varmaan 15 vuotta sitten. Olivat pesineet samassa männyn latvassa jo silloin useita vuosia. On se uljas lintu - sääksi. Näille mestarikalastajille toivon vilpittömästi vielä useita onnistuneita pesintöjä samaisessa männynlatvapesässä.

Kalasääksi palaamassa pesälleen

Vesi lyö kallion yli

Luonnon taideteos

Väsyneenä nojaan sinuun

Hanhiperhe iltauinnilla

Kalliota, kiveä, merta

Öinen meri