Juhannus lintujen parissa Loviisassa

Juhannus on vietetty. Perinteisesti. Merellä siis oltiin. Perinteinen tässä yhteydessä tarkoittaa, että ihan heti ei tule mieleen juhannusta, jota olisin viettänyt jossakin muualla kuin paatilla veden päällä. Joskus kauan sitten ei merellä vaan Saimaalla. Höyrylaivalla.
Jokohan kesä alkaisi... Se onkin ollut tiukassa. Juuri vietetty juhannus oli sään puolesta kevättä/kesää sekaisin. Aurinkokin näyttäytyi ja välillä oli melkein lämmintä. No - paras todeta, että sää on. Millainen? No pääasia että ylipäätään on.

Major Byttholmenin rannassa

Samaisessa saaressa Pellingin ja Tirmon takana Loviisa puolella ollaan käyty vähintään kerran vuodessa. Naapuriluodolla on kalasääksen pesä ja ollaan vanhoja tuttuja. Niiden uljasta lentoa on ilo katsella. Kalassakin ne käy ja hukkareissuja ei tule, kuten meille "ihmiskalastajille". Montakohan poikasta lienee pesässä? Näkyy kalaa kuluvan. Eikös noilla pikkukotkilla normisti ole 1-3?

Liisa innostui valokuvaamisesta ja minäkin olen pikku hiljaa herätellyt henkiin vanhaa kuvausharrastusta. Nytkin oli toki kuvauskalustoa mukana. Jopa vähän pidempää putkea. Sellainen kun on välttämätön lintukuvauksessa. Eihän noita lähelle pääse.

Etsimessä kalasääksi

Määrätietoista puuhaa on siis sääksien kalastaminen. Niin myös niiden kuvaaminen. Tietääkseni lintu ei tule pesälle tyhjin varpain takaisin, jos kerta poikasille on ruokaa lähdetty hakemaan. Sunnuntaina odotin kaksi tuntia kamera sylissä linnun paluuta pesälle. Sitten petti hermot kun ruokakin oli valmista veneellä. Laskin kameran ja otin keittolautasen. Ja silloin se hyväkäs palasi. Ja tietty juuri se paras kuva jäi ottamatta. Taas. On sentään jotakin sääksistä.

Kalasääksi lennossa

Aina silloin tällöin ei tunnu olevan sääkselläkään realistista käsitystä ruoaksi kelpaavan kalan koosta. Reissulta palatessaan sääksi ei koskaan lennä suoraan pesään vaan tekee pari kolmekin harhautuslaskeutumista. Tässä tapauksessa samaisella pesäluodolla olevan kelon latvaan. Siinä se sitten repi saamaansa kalaa hengiltä ennen pesään vientiä. Eihän sitä poikasille elävää kalaa...

Sääksi kalansaaliinsa kanssa

Kun sääksen kokoon vertaa, taitaa kyseessä ola liki parin kilon lahna. Parin kolmen mailinkin päästä haettuna. Että jaksaakin kynsissään roikottaa ja vielä lentää...

Näin se juhannus kului. Luonnon ihmeellisyyksiä seuraten. Eikun käytiinhän me lauantaina aamiaisella Loviisan sataman Laivasillalla. Kun ei löytynyt veneestä kahvia. Olikohan elämäni kalleimmat kaffet... Toki muutakin ihmeteltävää ja kuvattavaa saaristosta aina löytyy. Joutsenia poikasineen..

Joutsenemo poikasensa kanssa

Lokkeja on aina niin paljon, että ei viitsi kuvata. Sitä vastoin koskelopesue on hauska..

Koskelopesue kalliolla

Koskelot uimassa

Sitten on näiden lisäksi pienempiä lintuja..

Kivitaskukoiras viemassä poikasilleen sapuskaa

Jopas on kovasti lintuaiheista. Kyllähän meriluonto jo sinänsä tarjoaa aivan mahtavaa kuvauspotentiaalia.

Kallioniemi usvan peitossa

Samainen niemi yöllä

Juhannusyö saaristossa

No okei. Oli meillä hauskaakin ja juotiin kuohista ja roseeta. Juteltiin henkeviäkin eikä pelkästään kameran suljinaikoja ja optiikan valotehoja. Niin ja sunnuntaina takaisin Stadiin ajaessa jo Tirmosta saakka ei tarvinnu maisemia katsella. Tirmon salmi kun jäi taakse, seuraava näköhavainto maasta tai kallioista olisin sitten Santahaminen Kuninkaansalmessa. Oikein oli päässy Hesariinkin tuo sankka sumu. Ei meillä mitään probleemaa ollut - veneessähän on kaikki tutka-ja plotterivermeet.
Niin ja hyvää juhannuksen jälkeistä elämää kaikille. Muistakaa tarkkailla luontoa. Muutama päivä tässä pikku duuneja ja torstaina sitten taas merelle. Tuskin maltan odottaa...

Minor 34 Offshore

Nyt se on sitten kotona. Uusi vene nimittäin. Siitähän jo viimeksi hieman hehkuttelinkin ja uhkailin kertoilla enempi, jahka vene on Suomessa. Paatti matkaili rekan kyydissä Norjan Bergenistä Stadiin saakka. Bergen - Oslo - Tukholma - Turku - Helsinki. Kiitokset siitä Jounille ja Masalle. 20.11. torstaina aamulla Sompasaaren entisestä satamasta Mr. Merilä nosti veneen mereen ja Hakos Villen kanssa siirrettiin se omaan laituriin Siltavuoren salmeen. Juhlallinen hetki - täytyy sanoa!

Rahdin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Masa (Scania-kuski) kertoili, että lähdön jälkeen Bergenistä kun tie nousee ylös tunturille, meinasi parin miinus-asteen siivittämänä tie olla hieman jäinen. No onneksi ei rekka ottanut persmäkilähtöä mutkaisella tiellä, joka käy tunturissa yli kilometrin korkeudessa.  Tullauksen suhteen välillä melkein niska rupesi punertamaan. Paperisavotan hoidin ihan itte. Loppujen lopuksi kaikki senkin osalta saatiin finaaliin, vaikka useasti ristiriitaisia tietoja sainkin tulliin soiteltuani. Seuraavan kerran sitten tiedän paremmin, mitä tarkoittaa "passitus EU:n rajalta" ja mikä on T1 lomake... EUR. 1, Certificate of Origin, Movement Certificate, vaatimustenmukaisuusvakuutus, etc...

Minor 34 WRS All Season Boat

Tilapäinen talvikin ennätti iskemään viikonlopuksi. Perjantaina juuri ennätin tankkaamaan 400 ltr dieseliä veneeseen ennen lumimyräkkää. Takaisin laituriin ajaessa oli jo viiden sentin lumikerros kannella. Ei haittaa - tämähän on valmistajan esitteen mukaan "All Season Boat"! Meri on kuitenkin sula ja se tarkoittaa, että viikonlopun aikana päästiin vapauttamaan paatin villit hevosvoimat ja kuvaamaan venettä ensi kauden markkinointimatskuja varten. Hieman talvisia ovat kuvat, mutta meillä veneilykausi on muutoinkin pitkä - jäiden lähdöstä jäiden tuloon. Oolsiisonia parhaimmillaan!

Minor 34 runs 43 knots

Niin - ne hevosvoimat... (sorry te lukijat, joita ei tekninen data kiinnosta) Tässä veneessä on liki kaikki mahdolliset vermeet ja peräkannen alla Volvo Penta D6 370 hv. Ja mikä parasta - niitä on kaksi. Eiks se tee yhteensä 740 hv... CE-kilvessä lukee "Suunnittelukategoria B" eli avomeri ja max 14 henkilöä kantamuksineen. Kyllähän tällä voi ulkosaariston karikkojen reunoille lähteä tyrskytaimenta heittelemään hieman huonommassakin kelissä. Ja ihan turvallisesti. Eikä aikaa kulu paljoa kalapaikoille siirtymisiin. Matkavauhtia 33-35 solmua ja kylläpä plotterin gps käväisi siellä 43 solmun paikkeilla. Perskules kun vähän lapsettaa ja virnuiluttaa...

Nyt vaan talven aikana ruvetaan Joren kanssa laittamaan ensi kautta markkinoinnillisesti nippuun. Kotisivut uusiksi ja vieraita koti- ja ulkomailta. Helsinki By Sea, Porvoon saaristo, Porkkala, Sipoon saaristo ja jopa osittain Saimaa. Usko on kova - lamasta huolimatta.
Liisalle iso kiitos kuvista. Meinasit palelluttaa kätöset laiturilla seistessä. Me vaan veneessä näpyteltiin lämmityslaitetta isommalle ja pidettiin ovet kiinni.

Minor 34 talvisissa maisemissa

Liisa unohtui laiturille

Minor 34 Helsingin vesillä

Minor 34 Villingin edustalla

Elokuun kaksi viimeistä päivää merellä

Olihan sitä säävitsailijat lupailleet liki kesäistä säätä viikonlopulle. Todellisuus ei aivan korreloinut ennustusten kanssa. Merellä kuitenkin lauantai ja sunnuntai vieteltiin. Tällä kertaa ihan omalla veneellä.
 Yksi suosikkipaikkojamme on Söderskärin majakkasaaren pohjoispuolella oleva saariryhmä. Kartasta löytyy nimi Satamasaaret. Nimen perusteella sinne aikoinaan mentiinkin ankkuripaikkaa etsimään. Vanhat nimet kun useasti perustuvat johonkin konkreettiseen. Ihmetystä toki herättää, miksi ko saariryhmän pohjoisin saari on nimeltään Ölhuvudet/Sonninpää!! Hienoja ulkosaariston kallioluotoja. Lisäksi siellä saa liki aina olla rauhassa muilta veneilijöiltä. Hyvä niin. Sielu lepää niissä maisemissa. Tosi hyvillä kiikareilla toki näkyy Vuosaaren Aurinkolahden korkeat talot, mutta käskeekös sinne päin kukaan kiikaroida.

Lauantai-iltana saatiin pieni kuuden minuutin hetki nauttia erityishienosta auringonlaskusta. Alempana olevista kuvista voit helposti nähdä, että Stadin päällehän se aurinko putosi.

Pasilan TV-torni kannattelee aurinkoa

Jotenkin meinasi karata käsistä koko tilanne. Aurinko oli länsisuunnalla koko ajan pilvessä. Paitsi juuri ennen mailleen painumista se putosi kuudeksi minuutiksi pilvirajan alapuolelle kadotakseen juuri kohta taivaanrannan taakse. Täytynee todeta, että kuvia ei ole millään tavalla manipuloitu. Ei edes värejä korjattu. Tuolllaiselta se vaan näytti.

Sunset over Helsinki

Beautiful colours over Helsinki

Kaiken tuon jälkeen toli lähes totaalinen pimeys. Noin ulkona saaristossa ei muutaman linjataulun valovilkun lisäksi ole muita keinovaloja. Paitsi kyllähän me kotona maalla ollaan pimeyteen totuttu. Ei pelottanu yhtään...

Sunnuntaina heiluttiin kameran kanssa pitkin lähiluotoja. Edelleen tämä säilyy suosikkipaikkana. Kuvat puhukoon puolestaan. Söderskärille pääsee muuten julkisilla. (siis sinne ajaa vesibusseja) En tiedä kuinka pitkälle syksyyn. Jos et ole käynyt siellä, suosittelen. Ohessa siis maisemia niiltä kulmilta.

Söderskär etelässä

Söderskär old lighthouse

Jääkauden ja meren yhteistyön tulos

Valaan selkä?

Pieni lahden poukama

Sisäjärvi (aika pieni kylläkin)

Terassikausi päättyi ja fiiliksiä Porvoon saaristosta

No huh - saatiinpas terassiputki katkeamaan. Siis tältä erää. Valmista siis tuli tämän asiakkaan pation osalta. Olihan siinä parin kolmen viikon puuhat. Seuraavaksi pool partyt - kutsua odotellessa... Joka tapauksessa aikas lailla kähäkkä siitä tuli. Kaikkinensa 95 m2 patiota kauniin uima-altaan ympärillä. Kyllä kelpaa näitä helteitä kotonakin vietellä.

Patio ja uima-allas

Patio istutuksineen

Viimeksi tuli purnattua rys.. eiku venäläisistä. Silta pitäisi Krimille rakentaa, jotta pääsis helpommin kaiken maailman huijaushommista vähän lomailemaan. Ja paskan juoksutus Itämereen sen kun jatkuu. Meri on minulle kova juttu. Jaksan kantaa siitä huolta kovasti ja edes omalta osaltani olla mallikansalainen. Veneestä ei lennä veteen mitään. Kuuliaisesti vessassa käydään pissalla eikä perinteisellä reelinkikusella. Septikin tyhjenee vain sinne, minne sen sisältö tavarat kuuluukin. Helsingin kaupungin viemäriin oman venekerhon laiturilta käsin.

No tällä kertaa valituksen aiheena on ihan suomalaiset. Viikonloppu oltiin taas merellä. Pe-la yö meni mukavasti ankkurissa Pirttisaaren itäpuolella. Sen verran ollaan erakkoja, että mieluummin nautitaan kaksistaan luonnosta kuin että mentäisiin täyteen ahdettuihin merten karavaanareiden käyntisatamiin. Lauantaina oltiin hyvissä ajoin perä ankkurissa - keula rantakiinnityksessä lähellä Kabböleä Porvoon saaristossa.

Rauhallisesti luonnon satamassa

Hieno luonnon satama, joka ei siis ole mikään yleinen kunnan tai jonkun yhdistyksen liikunta-alueita. Siinä nautiskeltiin hellepäivästä ihan kaksistaan, kunnes... Purjevene lähestyy hitaasti meitä. Ajattelin, liekö vaikka tuttuja kun noin lähelle ajelevat. Tai tulivat kysymään reittiä jonnekin. Eikös mitä. Ankkuri perästä mereen ja joku julli keulaan laittelemaan köyttä maihin. KAHDEKSAN METRIN päähän meidän oikealle puolelle. Eniten niskaa punotutti se, että kukaan ko veneestä ei sanonut meille mitään. Ei siis sanaakaan. Siihen laittoivat leirin pystyyn. Ympärillä ja näköpiirissä about sata mökitöntä ja veneetöntä pikku saarta vaihtoehdoksi. Mutta ei - meidän viereen! No ei sitten pompittu nakkena uimaan meidän veneestä. Enkä munasillaan keekoillut pitkin veneen kantta, niinku joskus on tapana.

Eihän tuollainen ole tietysti millään muotoa kiellettyä. Ihmisen ikävä toisen luo... Mutta voishan sitä vaikka toivottaa hyvää päivää tai jotain. Keskenämme mietittiin, että jos tuo porukka olisi eräreissulla keskellä korpimaisemia ja ketään ei oltaisi nähty pariin päivään. Ilta alkaisi hieman hämärtää ja teltta tai laavu pitäisi pystyttää. Juuri silloin he huomaisivat, että tuollahan vaaran kupeessa on jonkun teltta pystyssä. Nämä pöhelöt varmasti menisivät ja laittaisivat laavunsa kahdeksan metrin päähän tuntemattomien teltasta. Ja tietty sanaakaan sanomatta. Tässä asissa on myös kasvatuksellinen puoli. Purjeveneessä oli pieniä lapsia. No heille juuri opastettiin, että muista ei tarvitse välittää kun ihan itse oltiin päätetty tuohon mennä. Samoin varmasti oppi meni perille, että ei ole soveliasta millään muotoa tervehtiä vieraita ihmisiä, vaikka pirstaloi heidän yksityisyytensä ja tunkee kertaalleen vallatulle reviirille. Ei helvetti - perheen pää onkin varmasti joku poliitikko. Ajetteli perhana, että onhan tuo laillista. En siis tee mitään väärin.  Ei ainakaan mitään kommentoinut...

Luonnon rauha menneitään

Ei kuitenkaan poliitikko jäänyt veneineen yöksi niille sijoille. Riemusta hihkuen pompin pitkin veneen reelinkejä - munasillani totta kai.

Päästiin vihdoin nauttimaan luonnon hiljaisuudesta vanhojen tuttujemme, kalasääksipariskunnan kanssa. Itse tapasin nuo linnut (vai lienevätkö nykyiset jo jälkeläisiä) ensi kerran varmaan 15 vuotta sitten. Olivat pesineet samassa männyn latvassa jo silloin useita vuosia. On se uljas lintu - sääksi. Näille mestarikalastajille toivon vilpittömästi vielä useita onnistuneita pesintöjä samaisessa männynlatvapesässä.

Kalasääksi palaamassa pesälleen

Vesi lyö kallion yli

Luonnon taideteos

Väsyneenä nojaan sinuun

Hanhiperhe iltauinnilla

Kalliota, kiveä, merta

Öinen meri