Verstaalla pöydän rakentamista

Lauantai aamu ja tuulee. Jokohan tämä on se meren jäiden "tappajakeli".. Ammattikalastaja Pete Helmisen kanssa torstaina juttelin ja hän kertoili, että viimeisiä päiviä ainakin Sipoossa verkkokalastellaan jäiltä. Ovat näet niin huonossa kunnossa, että moottorikelkalla ei ole enää jäille asiaa. Kuhaa on Peten mukaan tullut kohtuullisen runsaasti. Pikkasen täytyy vielä jäiden lopullista murenemista odotella, ennen kuin itse verkottamaan pääsee. Kyllä tekisi merelle jo mieli...

Aiemmassa postauksessa lupailin kuvia valmistuvasta isohkosta ruokailupöydästä. Verstaalla tuli ahkerasti tämä viikko vietettyä ja pöytäkin siinä valmiiksi tuli. Hieman toki ennätin tekemään jo muutakin.

Kahden lankun ruokapöytä

Pöydän kannesta löytyy oksan koloja, mustuneita naulan reikiä, tummuneita hankaumia ja madon jyrsimiä uria. Aika ja patina ovat iskeneet oikein kunnolla. Olen aina vitsaillut, että "kun on itsekin hieman karhee, näkyy sama karheus myös työn jäljessä".

"Navetan parsi" jalkarakennelma

Tietyn karheuden lisäksi tykkään kovasti rakentaa kaiken pirun lujasti ja "ikuisuuden kestäväksi". Jos tämän pöydän ympäriltä loppuu tila joraamiseen, pöydälle voi hyvin kiivetä ainakin viisi ihmistä jatkamaan biletystä... Ei takuulla hajoa tämä pöytä! 

Aikaisempi verstastila mulla oli tässä kylillä Sirkkalan Juhan pihapiiristä löytyvässä vanhassa navetassa. Kyseisellä pientilalla oli siis joskus oikeasti ollut eläimiäkin. Ei kyllä sitten 70-luvun. Vanhaan navettatilaan piti toki tehdä uudet lattiat ja eristää seinät. Samalla keskeltä tilaa purettiin vanha parsi. Parsirakenteen pystyparruja jäi muutama tukemaan kattoa. Näitä vanhoja mäntyisiä parruja ihmettelin ja silittelin useasti. Ajan syömiä punaruskeita patinoituneita kaunottaria. Jonkun parrun pätkän laitoin talteen malliksi ja lähdin rakentamaan uudesta sahatavarasta mahdollisimman identtistä vanhan kanssa. (verstaalla otettujen kuvien värit ei nyt aivan vastaa todellisuutta) Joka tapauksessa olen antanut nimen "navetan parsiparru" tälle luomukselleni. 

Kevääseen ja jäiden lähtöön liittyy tälle keväälle itselleni tosi mielenkiintoinen juttu. Olen luvannut ryhtyä kipparoimaan oman veneeni lisäksi ystävieni omistamaa täysin uutta tosi mahtavaa XO 270 RS-venettä. Vene tulee tilauskäyttöön pienryhmille ja osittain sen markkinointi hoidetaan myös oman yhtiöni kautta. Syksyllä käytiin pariin kertaan koeajolla ja täytyy sanoa, että kokoluokassaan ehdottomasti paras koskaan ajamani vene. Kipparin lisäksi liki 40 solmun vauhdista pääsee nauttimaan max yhdeksän vierasta. Helsinki-Sipoo-Porvoo-akselilla pääsääntöisesti tullaan veneellä liikkumaan. Toivottavasti heti ensimmäiselle kesälle saadaan paljon keikkaa... Merifriikkinä täytyy todeta, että tämän veneen puikoissa on nautinto olla. Vene on niin uusi, että sitä ei ole vielä mereen edes dipattu. Ainoat kuvat ovat talven venenäyttelystä Hgin messukeskuksesta. Paras kuva toistaiseksi taitaa olla tämä havainne-sellainen. Kuvia vastaavasta veneestä löytyy kyllä asiasta kiinnostuneille netistä. Googlaa tuolla kuvatekstillä.

XO 270 RS Cabin