On eletty jo kahdeksanteen helmikuuta. On sunnuntaipäivä ja hyvin rauhallista. Väki on kaikki kirkossa ja juuri mitään ei tapahdu. Veneet ei liiku. Sunnuntaina ei sukelleta. Sellainen on meininki täällä. Saavuttiin eilen ja paikka on Mahu Lodge Saparualla Mahun kylässä. Ambonista tunti autolla Tulehun satamaan. Sieltä reilu tunti paatilla Harian satamaan Saparualle ja 40 min autokyyti Hariasta Mahuun. Tämä on meille tuttu paikka. Ollaan aiemmin jo pariin otteeseen oltu täällä sukeltamassa.
4.2. lähdettiin Raja Ampatilta. Home Stayn pikkuveneellä ensin aamulla Waisaihin. Sieltä paatilla Sorongiin, jossa vietettiin yksi yö hotelli Meridienissa. Herätys viidennen päivän aamuna klo 03.45. Kamat kassiin ja muutama sata metriä kävellen lentokentälle. Lento Amboniin, jossa olimme jo hyvissä ajoin aamulla. Ambonista löytyy asiallinen Immigration Office, jossa hoidettiin lisäkuukausi oleskeluviisumeihin. Asiallinen sikäli, että siellä homma hoituu ilman välirahoja ja lahjuksia. Torstaina hoidettiin paperihommelit ja pe aamulla klo 10.00 Liisa kävi hakemassa leimatut passit. Kaksi yötä siis Ambonissa ja eilen lauantaina aamulla tänne Saparualle.
Täällä on varsinainen ruuhka. Meitä valkoisia on yhteensä huikeat kymmenen yksilöä. Entuudestaan tiedetään, että sukelluskamoja löytyy vain neljälle vieraalle. Niinpä nokkelina varattiin ennakkoon paikan omistajalta, Paul Tomasoalta, sukellukset kamoineen yhdeksi viikoksi. Olkoon sitten itsekästä, mutta odottakoot tällä kertaa muut vuoroaan... Huomenna maanantaina lähdetään heti alueen ykkösmestalle, Nusa Lautille. Pienehkö saari noin tunnin venematkan päässä. Mielenkiinnolla odotellen siis huomista.
Tämä pikku resortti on kovin hiljainen ja tunnelmallinen. Mahu Lodge vietti kukoistuksensa aikoja 1990-luvun lopulla. Tuolloin täällä kävi paljon matkailijoita ja yksittäisiä mökkejä rakennettiin parikymmentä kpl. Niiden lisäksi löytyy isohko ravintola ja jopa uima-allas, joka on tälle kaudelle saatu taas pitkästä aikaa käyttöön. Turistivirrat pysäytti 1999 muslimien ja kristittyjen välinen kahakka Ambonissa, jossa uhreja oli jopa muutama tuhat. Ambon lähiseutuineen leimautui ei-turvalliseksi alueeksi ja matkailubienes romahti. Pikku hiljaa ihmisiä taasen käy täällä lisääntyvissä määrin. Silti kaukana taitaa olla aika, jolloin kaikki mökit olisi yhtä aikaa varattuna. Meille tämä käy oikein hyvin...
Ruoka täällä on enempi vähempi vatsan täytettä. Riisiä, jotakin vihreetä ja kalaa tai kanaa. Kaksi jälkimmäistä vuorottelee päivittäin. Hedelmiä ei ole tarjolla juuri koskaan. Pikkubanaaneja sentään joskus. Kookoksia on palmujen latvat pullollaan. Jos erikseen pyytää, kiipijäheppu hälytetään paikalle ja asia hoituu. On jotenkin hassua, että paikalliset ei millään ymmärrä, että normi turisti maksaisi hedelmistä, jos niitä vaan olisi tarjolla. Meille tämä ei ole ongelma. Ollaan määrätietoisesti opiskeltu paikallista kieltä sen verran, että kyetään päivittäiset rutiinit hoitamaan berbahasa Indonesia. Äsken käveltiin lähimpään kylän kioskin. Ostettiin pikku paketti keksejä ja lämmin kokis. Jututettiin kaupan omistajarouvaa ja ensiksi tietty ollaanko oikeesti pari, onko lapsia, poikia vai tyttöjä ja lukumäärä sekä iät. Siitä sitten puhe hedelmien puutteeseen ja kas; siihähän niitä kaupan takana puussa kasvaa - karambolaa puu keltaisenaan. Seuraamme lyöttäytynyt n. 10 vuotias juniori puuhun ja kohta meillä oli pieni muovikassillinen takuutuoreita hedelmiä nassutettaviksi. Suoranaisesti tyrkytettiin maksua hedelmistä, mutta ei millään vaihtanut raha omistajaa. Voidaan illalla yllättää muut valkoiset leikkimällä joulupukkia. Lahjana c-vitamiinia... Nyt tiedetään, mistä viikon mittaan saadaan karambolaa. Pitää vielä etsiä se takapiha, missä kasvaa mangopuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti