Perjantai ja kolmastoista. No hups, ollaanpa sitten varovaisia tänään.
Aamulla varhain lähdettiin Saparualta ja tultiin taas kerran Amboniin. Odotellaan huomisen aamun lentoa Makassariin. Saparualta pääsee julkisilla pois vain aamuisin. Siksi yksi tyhjä päivä liki kaupungissa. Ambonin lentokentältä on hyvä näköyhteys kaupungin keskustaan, joka on merenlahden vastakkaisella puolella. Autolla kuitenkin tunnin matka, kun koko pitkä lahti täytyy kiertää. Siksipä ei menty kaupungin puolelle vaan majoittauduttiin entuudestaan tuttuun pieneen Home Stay:hin. Tästä on kävelymatka lentokentälle ja hinta edullinen. Bonuksena erikoisen hyvä soppamesta ihan vieressä. Arvatenkin muutama kilo on jälleen karannut entuudestaan heiveröisestä habituksestani. Lienee välttämätöntä yrittää saattaa tilanne entiselleen...
Saparuan Mahussa oli taas leppoisaa. Sukellettiin ma-to kaksi suk per pvä, eli kahdeksan kpl. Nusa Laut, Molana, Itawaka ja Harukun saari Ambonin ja Saparuan välissä. Eipä taaskaan tarvinnut pettyä. Riutat on hienossa kunnossa ja elukkaa riittää. Ei toki yhtä paljon kuin Raja Ampatilla. Näkyvyys oli parhaimmillaan about 30 metriä. Eilen torstaina oltiin kolmisin opas Mr Nusin kanssa. Muilla sukelluksilla oli lisäksemme pari kolme muuta persoonaa. Ei siis varsinaista ruuhkaa edelleenkään sukelluksilla, vaikka Mahu Lodge näyttää vuosi vuodelta saavan lisää kävijöitä. Omistaja, Paul Tomasoan hymy oli ajoittain aikas lailla leveä...
Nyt siis taas reissun päällä. Aiemmin keskenämme arvottiin, minne mentäisiin seuraavaksi. Banda-saaret täytyi pudottaa pois laskuista, kun laiva-aikataulut ei millään osu kohdilleen. Oltaisiin päästy Bandalle neljäksi päiväksi. Not hyvä. Liikaa kulkemista suhteutettuna perillä oloon. Ternate ja Morotai olivat vahvoina mukana. Vaaka laitettiin kuitenkin kallistumaan Sulawesin suuntaan. Siellä kohteena Togean Islands melkein keskellä Sulawesin yläsilmukkaa. Onhan sinnekin hieman kulkemista. Ambon-Makassar-Poso lennot. Sitten muutama tunti autolla, laivalla ja vielä vähän pikkuveneellä. Lopullinen saarikohteemme on vielä hämärän peitossa. Saariryhmän mikä tahansa yksilö pitäisi kuitenkin olla kaiken tuon resuamisen arvoinen. Togean saaret yleisesti ottaen kuuluu näihin vaikeasti ja aikaa vievästi lähestyttäviin kohteisiin. No - ei me Balille halutakaan! Luottamus on kova. Eiköhän me taas löydetä jotakin, mitä oltiinkin etsimässä. Sieltä sitten lisää sepostuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti