Perhana - tämähän muuttuu työksi

Jostakin kumman syystä on jäänyt tännekin kirjoittamatta. Saamattomuutta.
Viimeksi ihmettelin suomalaista politiikan koukeroita. Jääköön se tällä kerralla.

Blogia aloittaessani ylevästi laittelin otsikoihin oman elämäni downshiftaamisesta. Taisipa käydä niin, että hiljentelyistä ei enää ole tietoakaan. Jotenkin on karannut työn teoksi tämä elämä. Aina talvisin ollaan Liisan kanssa luuhattu Filippiineillä tai Indonesiassa parisen kuukautta. Menneenä talvena nekin reissut jäi osaltani väliin. Oli muutama veneprojekti, jotka olin luvannut hoitaa ja siinähän se talvi meni verstaalla. Keväällä taas alkoi kiireet omien veneiden kanssa.

No ei sentään niin kiire ollut, etteikö oltaisiin ennätetty kalastamaan. Jussin ja Tompan kanssa uiteltiin verkkoja Porvoon Krokössa. Pari kertaa viikossa käytiin verkot kokemassa ja ruokakalassa pysyttiin koko porukka. Hienoja kevätaamuja jäällä ja turinointia äijäporukassa. Elämän makuisia retkiä ne...

Omat veneet oli talven hallissa Porvoossa ja siellä riitti puuhaa ennen jäiden lähtöä. Ei mitään suurempia varsinaisia remontteja. Pieniä muutostöitä, fiksailuja ja koneiden huollot. Pari kolme viikkoa meni niissäkin puuhissa. Omia veneitä on tosi mukava keväisin laitella, kun tietää, että kohta saadaan veneet mereen ja kesä on tulossa. Fiilikset on aina sillon korkealla ja motivaatio tapissaan.

Kevät tuli ja veneet saatiin mereen. Minorilla on ajettu kohtuullisesti. (liian vähän, kun ei oo kerinny) Enempi ollaan kunnostauduttu heittokalastuksen parissa. Olen käynyt itsekseni muutamia kertoja ja sen lisäksi Rikun kanssa. Riku kun on intissä opiskelemassa sotilasveneenkuljettajaksi, on kalakeikat rajoittunu luonnollisesti viikonloppuihin. Pari kertaa on myös mukana ollut innokkaita Rikun kalastuskavereita. Hyvä kun nuorilla miehillä on terveet harrastukset.

Ja varsinaisissa töissä on keväällä ja alkukesällä riittänyt sutinoita. Pihakokonaisuuksia on rakennettu valmiiksi jo useita. Samoin muutamat terassit ja patiot. Kalenteri näyttää kovin töhryiseltä koko loppukesälle ja alkusyksylle. Muutamia asiakaskeikkoja merellä, privaattireissuja väliin suurhauenpyyntiä unohtamatta. Näin nämä kesät kulkee. Juuri kun havahtuu kesän alkuun, onkin jo Juhannus.

Tuossa mielessäni mietin, että olen minä sentään onnekas.
Saan olla koko kesän joko terassilla, merellä tai muuten vaan pihalla!

Käsittämätöntä politiikkaa Suomessa

Pitkään aikaan en ole tänne kirjoittanutkaan. Kesä on mennyt pääsääntöisesti töiden merkeissä ja mitään kovin mullistavaa ei arkirutiineissa ole tapahtunut. Jos oma elämä sujuu suht mallikkaasti, samaa ei voi sanoa Suomen tämän hetkisestä tilanteesta yleensä. Aivan pakko on mieltään nyt purkaa. Pielessä olevia asioita on paljon, mutta pitäydynpä kuitenkin ainoastaan maahanmuutossa ja turvapaikkakysymyksessä.

Hallitus yrittää sinnikkäästi saada Suomen taloutta kuntoon SAKlaisten liittojen vastustuksesta huolimatta. Soutamista ja huopaamista tapahtuu luvattoman paljon, kuten kaikki olemme saaneet mediasta lukea. Yritys on kuitenkin kova ja hyvä niin. Kantasuomalaista yksilöä koetellaan nyt puoliankaralla kädellä. Säästöjä täytyy saada aikaiseksi kansantalouden korjaamiseksi. Samaan aikaan samat päättäjät ihmettelevät turvapaikanhakijoiden maahan vyöryä. Tässä on asia, jota en todellakaan ymmärrä. Miten voi olla mahdollista, että itsenäisen valtion johto seuraa tilannetta Suomen rajoilla ja ihmettelee - paljonkohan näitä oikein tulee? Perinteisesti ollaan oltu kansa ja valtio, jolla on rajat ja rajoilla on valvonta ja kontrolli. Tuli EU ja luotiin Schengen-alue. Alueeseen kuuluu 26 eurooppalaista valtiota ja sopimus säätelee ihmisten liikkuvuutta sopijamaiden välillä. Eikös tämän sopimuksen perimmäisenä tarkoituksena ole ollut koskea sopijamaiden kansalaisten vapaata liikkuvuutta alueella. Nyt liki koko Euroopan alueella kuljeksii jos minkä maan kansalaisia rajojen yli vailla kontrollia. Ei kait tämä ole Schengenin sopimuksen tarkoitus!

En kiellä, etteikö tämän turvapaikkaturismin harjoittajissa olisi myös oikeasti avun tarvitsijoita. Suurin ihmettelyni aihe vaan on täydellinen kontrollin puute. Jos tällainen turisti on todellisen avun tarpeessa, on hän turvassa päästyään mihin tahansa euroopan maahan. Nyt tämä porukka kuljeksii sinne, missä on parhaat bileet. Niihin maihin, missä olettavat saavan turvapaikkahakemukselleen nopeimman positiivisen päätöksen kaikkein helpoimmin. Eikä yhtään haitaa, jos siinä samalla olisi kivat oltavat vastaanottokeskuksessa ja saisi mukavat taskurahat oleilusta. Herää mielestäni oikeutetusti kysymys todellisesta avun tarpeesta, jos jo 700 irakilaista on lähtenyt Suomesta takaisin kotimaahansa, kun täällä ei ollutkaan niin kivaa, kun mitä facebookista oltiin luettu.

Jokainen ymmärtää, ettei suomen kokoiseen maahan voida rajattomasti näitä turisteja ottaa ja majoittaa. Myös rahoittaa! Miksei kenelläkään päättäjällä on kanttia lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa, mikä on maksimimäärä. Nyt vaan todella kädet levällään ihmetellään, paljonko näitä oikein tulee!! Eihän itsenäinen pieni valtio näin voi toimia. Tämä on lapsellista sinisilmäisyyttä. Olisiko ollut vaikea päättää, että raja on vaikka 30 000 tai 50 000 henkilöä. Sen jälkeen rajat kiinni. Suomi on hoitanut humanitaarisen osuutensa ja säilyttänyt kasvonsa Euroopassa. Nykyisellä menolla talouden kiristämisellä saavutetut säästöt kuluu mamujen elättämiseen, kotouttamiseen, terveydenhoitoon, perheiden yhdistämiseen, jne. Suomen talous jää lopulliseen taantumaan. Kantasuomalaisen taskuilla käytiin syvällä verukkeena valtionvelan loputon kasvu. Ei taida päämäärä toteutua.

Mites tämä terminologialla hymistely? Kun joku intialainen koodaaja tulee töihin vuodeksi Supercellille, hän on ulkomaalainen. Kun muutaman viikon suomessa ollut turvapaikanhakija raiskaa Kempeleessä 14-vuotiaan kantasuomalastytön, hän onkin ulkomaalaistaustainen. Kyllä tämä rikollinen on ulkomaalainen. Perkele! Ja uusin tapaus tällä viikolla Raisiossa. Taas 14-vuotias suomalasityttö ja raiskaajana vuoden Suomessa ollut ulkomaalaistaustainen. Samalla päättäjäministerit vakavissaan pohtii, vaikuttaako raiskaustuomio turvapaikanhakukäsittelyyn. Siis oikeasti ministeri käyttää aikaansa siihen, että hän miettii, pitäisikö lapsen raiskaajalle kuitenkin kaikesta huolimatta se turvapaikka myöntää. Ei jumalauta voi olla totta. Minkä viestin ministeri antaa uusille turvapaikanhakijoille? Sen, että Suomeen kannattaa Euroopan halki todellakin tulla. Täällä voi toteuttaa unelmansa raiskaamalla nuoren vaalean tytön ja siitä saa ehkä pelkästään ehdollisen tuomion, mutta teko ei vaikuta mahdollisen turvapaikan saamiseen!
Poliisin mukaan on tänä vuonna tapahtunut kymmenkunta raiskausta, jossa epäiltynä on turvapaikanhakija. Entäs ne suomalastyttöjen raiskaukset tai ahdistelut, joista poliisille ei olla ilmoitettu. Paljonko niitä oikeasti on? Samoin poliisin tutkintaan tulleista viimeaikaisista raiskaustapauksista liki 25 % on "ulkomaalaistaustaisten" tekemiä. Kun näiden mamujen lukumäärän suhteuttaa koko väestöön, on tilasto karmeaa katseltavaa. Ja päättäjät hyssyttelee tapahtumia kulttuurieroilla. Ikään kuin syyllinen raiskaukseen onkin vaalea suomalaistyttö, koska hän sattui hymyilemään "ulkomaalaistaustaiselle". Tyttö oli pelkästään ystävällinen, ja afgaanimamu luonnostaan koki tuon ystävällisyyden seksuaalisena myöntymisenä omille tarpeilleen. Seuraavaksi päättäjät lähes varmuudella kotouttaa kantasuomalaiset mamu-kulttuureihin ja määräävät suomalaistytöt käyttämään kaiken peittävää burkaa. Ettei tulisi näkyviä kulttuurieroja ja väärintulkintoja!


Valtion tulo- ja menoarvioon ei kyetä sisällyttämään mamu-prosessin todellisia kustannuksia. Kuluja ei pelkästään kerry siitä, että paikan hakija majoitetaan, elätetään ja yritetään kotouttaa. Reilusti alle puolet hakijoista turvapaikan joskus saa. Suurin osa siis ei. Sekin maksaa. Hakija voi jatkaa Suomessa kallista oleiluaan valittamalla kielteisestä päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen ja sen jälkeen vielä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämä prosessi maksaa. Jos päätös edelleen on negatiivinen, hakija palautetaan, jos hänen kotimaansa kanssa on tehty palautussopimus. Mitäs jos sopimusta ei ole saatu aikaiseksi? Albaanituristeja palautettiin 50. Saattajina oli 53 suomalaista poliisia. Finnairin koneella lennettiin. Pelkkä Albanian keikka maksoi yli 100 000 euroa!

Kaikesta huolimatta melko lailla valmiissa maailmassa me saadaan elää, jos olemme suomalaistaustaisia. Meillähän on maailmallakin mainetta niittänyt äitiyspakkaus. Nyt käydään naamat vakavina keskustelua äitiyspakkauksen nimestä. Pakkauksen sisältö on todettu hyväksi, mutta kun sen nimi epätasa-arvoistaa isät. Rakkaat lukijat. Kuten Tapani Rautavaara aikoinaan "korttipakkabiisissään" lopuksi totesi: tämä tarina on tosi!

Havaintoja Suomen kesässä ja Välimeren tuleva business

Siinä se taas oli ja meni. Syyskuuksi on mokoma vaihtunut. Ihmetystä on riittänyt monella saralla. On ollut ikäviä ja iloisia juttuja pitkin kesää. Ikävät tietty liittyy ryssien edesottamuksiin ja pakolaistilanteeseen. Mukavat omakohtaisiin meriseikkailuihin. Ihan ensimmäiseksi täytyy purnata politiikasta.

Äänestäminen on kansalaisoikeus. Joidenkin mielestä velvollisuus. Itse lopetin tuon hullutuksen jo vuosia sitten tarpeettomana. Monet omasta mielestään löysivät perussuomalaisista vaihtoehdon perinteiselle jäykälle suomalaiselle kepu-demari-kokoomus itsestään selvyydelle. Oppositiosta oli helppo punnertaa Kreikan tukipaketteja ja maahanmuuttoa vastaan. Kuinkas kävi, kun Timppa ja kumppanit pääsivät vallan kahvoihin? Kansallisen edun nimissä kuitattiin paperit, joilla jatkopumpattiin Kreikkaan suomalaista lisärahaa. Samassa hötäkässä unohtui tiukat mamu-näkökannat. No - Olli Immonen toki yritti sinnikkäästi seisoa aiempien mielipiteidensä takana, mutta laitettiin mies hiljaiseksi puolueensa toimesta. Siis kansaa viedään. Perinteinen politiikka ei muuttunut. Miksi siis antaa äänensä jollekin aatteelle, joka muuttuu heti, kun luvattua aatetta pääsisi hallituksessa viljelemään? En siis äänestä jatkossakaan!

Demokratia toimii vain vaalien alla. Edustajaehdokas tarjoilee kaffetta ja ilmapalloja Pieksämäen torilla. Jokaisen kansalaisen mielipide on tärkeä ja häntä tulee kuunnella. Sitten saadaan kansan valitsema eduskunta. Itsensä näköinen. Siihen loppuukin demokratia. Päättäjistä tulee itse- ja puoluekeskeisiä kusipäitä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Hanhikiven surkuhupaisa ydinvoimalahanke. Päättäjille toimitettiin useiden eri järjestöjen taholta vetoomus, jolla pyrittiin tuo järjenköyhä hanke torppaamaan edes viime metreillä. Näiden eri järjestöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä on kymmeniä tuhansia. Ovat nähtävästi myös äänestäjiä. Nyt näiden huolestuneiden kansalaisten mielipide koetaan häiriköintinä ja rettelöintinä. Enää ei kansalaisten mielipiteellä olekaan mitään vaikutusta. Näinkö toimii demokratia puhtaimmillaan?

Sitten vielä tämä pakolaisongelma... Rahaa ei ole, mutta humaani täytyy olla. Kantasuomalaisen kustannuksella. En kiistä ihmisten hätää ja auttaahan pitää. Juuri luin mielenkiintoisen uutisen. Suomessa oli myönnetty oleskelulupa terrorijärjestön jäsenelle, jonka taustalta löytyy henkirikos tai -rikoksia. Heppu on osallistunut islamistina taisteluihin ja siis tappanut ihmisiä. No eihän tällaista voi palauttaa, kun saattaa olla, että joutuu lähtömaassaan vastaamaan teoistaan. Kenties lyövät raipalla pikku pyllylle. Eikun lähdetään rasittamaan suomalaista oikeuslaitosta ja jos katsotaan aiheelliseksi tuomio antaa, istutetaan humaaniin ja inhimillisillä olosuhteilla varustettuun suomalaiseen vankilaan. Heppu ei tuskin ole tällaista hotellikokemusta vielä nauttinutkaan.
Ihmissalakuljettajien business Välimerellä käy kuumana. Kyllä lähden sinne itsekin Suomen talvea pakoon. Vene lavetille ja siirto isommalle merelle. Venetaksipalvelu pystyyn Libyan ja Italian välille. Näin nopealla veneellä ennätän heittää kolme keikkaa vuorokaudessa. Koska olen lainkuuliainen, otan veneeseen kerralla itseni lisäksi vain 13 matkustajaa. Valmistajan ilmoittaman max henkilömäärän. 1000 € per pakolainen taitaa olla Euroopan puolelle pääsystä normi hinta. 3x13x1000 tekee pikaisesti laskettuna 39 000 € vuorokaudessa. Lupaan tarjota matkan aikana pientä purtavaa ja kokikset samaan rahaan. Saan kilpailuetua muihin venetaksiyrittäjiin nähden ja ehkä hommaan reitille toisen vastaavanlaisen veneen, kun pääomat siihen on ensimmäisen viikon keikoilla tienattu. Kunnon talvibusiness meikäpojalle!

Siitä siis muihin iloisiin asioihin ja takaisin Suomeen. Veneellä on ajettu - huvia ja vähän bisnettiä.
Helsingin vesiä, Pellinkiä, Loviisaa, Kotkassakin käytiin. Ja Tallinnassa. Sipoo on mahtunut monta kertaa näiden väliin. Söderskärin pohjoisen puolen saaret, Barkholmarna. Venereissujen välissä on pakerrettu oikeita töitäkin. Lomakin pidettiin Liisan kanssa. Perjantai + viikonloppu. Mahtavat kolme päivää! Tietty veneellä. Nyt puutuu sormet ja en muutenkaan erityisemmin tykkäää näistä näppishommista. Välimereltä ei vielä ole kuvia, mutta tähän perään muutama kotimaasta. Kuvia katsellessa unohdetaan hetkeksi tylsä politiikka, talousvaikeudet ja pakolaisten ahdinko.

Söderskär ilta-auringossa

Barkholmarna 

Näinkin sen voi tehdä. Yksi sentään kalastaa...

Major Tallinnan satamassa

Merellä, Saimaalla, terassilla

Näinhän se on jo aika monta vuotta kesä kulkenut. Siis kalenterin mukainen kesä. Joku Saimaalla sanoikin, että tänä vuonna kesä oli lauantaina. Itse asiassa viime lauantaina. Ainakin Sulkavalla. Kovasta tuulesta huolimatta. Sulkavan juttuja myöhemmin - aloitetaan merestä.
Muutama asiakaskeikkakin on uudella veneellä alkukesän aikana ajettu. Se on hyvä juttu. Siviiliajot päälle. Juhannus meni lintuja kuvatessa Loviisassa. Siitähän jo viimeksi kirjoitinkin. Lintuhommelit saivat jatkoa hieman lähempänä Espoon saaristossa pari viikkoa sitten.

Lokin poikaset rantakalliolla

Meriharakka (jolla on myös toinenkin jalka olemassa)

Torra Lövö on yksi Espoon kaupungin liikunta-alueen saaria. Sopivan ajomatkan päässä Helsingistä. Siellä on tullut vierailtua lukuisia kertoja. Paljon elukoita - vähän ihmisiä. Sopii hyvin meille. Saari on ainakin joskus ollut retkeilijöiden suosiossa. Sen itäreunalla on tasainen kallio, johon menneiden aikojen päiväpurjehtijat ovat jättäneet ikuisen muiston käynnistään. Vanhin löytämäni on vuodelta 1913. Aikaa on ollut noitakin rantakallioon naputella...

Tuo siis Helsingistä länteen. Itäänkin päin on taas ajettu. Jokaisen kesän pakollinen vierailu Sipoossa on Kafe Komsalö. Siellä käytiin asiakkaiden kanssa kalastamisen ja saunomisen välillä. Pieni viihtyisä saaristokaffela Granqvistien kotipihalla. Sieltä saa erikoismainioita voileipiä ja kyytipojaksi olutta, jos ei kaffe maistu.

Kafe Komsalö Sipoo

Siis terassillakin on tänä kesänä käyty. Otsikon terassilla en kyllä tarkoittanut tätä kyseistä Sipoolaista vaan Herttoniemessä rakenteilla olevaa. Sitä on pusattu nyt mennyt viikko. Hitto kun ei voi vain veneellä pöristellä merellä. Joutuu (no okei - pääsee) tekemään varsinaista duuniakin. Tietty nämä omat terassikeikat on sillai järkevämpiä, että kun pari viikkoa siellä heiluu, saa siitä lähettää asiakkaalle laskun. Olutta tai lonkeroa ei kulu ja saa kokea varsinaista hyötyliikuntaa. Kuntokin siis kohenee tai ainakin pysyy hyvänä entisenä.

Viime viikonloppu 3-5. heinäkuuta oltiinkin vaihteen vuoksi Saimaalla. Höyrylaivaregatta järjestetään joka vuosi heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna jossakin päin Saimaata. Tänä vuonna tapahtumapaikkana oli Sulkava. Päijänteen laivoilla on oma tapahtumansa, samoin merellä olevat laivat yrittävät saada vastaavaa perinnettä rakennettua. Mutta siis Saimaalle! Tapahtumassa oli kaikkiaan 23 höyryn voimalla kulkevaa paattia ja me oltiin s/s Kaimalla. Kelitkin suosi. Alussa mainitsinkin savolaismiehen panneen merkille, että tämän vuoden kesä oli lauantaina. Ja se kesäpäivä oli meidän käytössä. Toki hieman viileää, mutta kuitenkin aurinkoista.

Höyryalukset Sulkavalla 2015

Mukavan letkeitä tapahtumia. Siellä tapaa aina vanhoja laivatuttuja. Itse taisin olla s/s Anteron mukana ensimmäisessä regatassani vuonna 1977. Innokkuutta oli silloin enempi kuin ikää. Regatat ovat osiltaan aina yleisötapahtuma. Paateilla on lauantaina ainakin parin tunnin ajat avoimet ovet ja kaikilla halukkailla on mahdollisuus käydä laivoihin lähemmin tutustumassa. Nytkin yleisöä taisi olla kaikkiaan parisen tuhatta.

Erityisen mukavaa on aina tavata Papinniemi-laivan porukoita. Se paattihan oli minun ja Reunasen Arin yhteisomistuksessa kahdenkymmenen vuoden ajan. Nuoruus vietettiin siellä. Enpäs ollut Ariakaan nähnyt kahteen vuoteen. Ameriikassa kun nykyisin asustaa.

s/s Papinniemi

Tällä kertaa Kaiman reissu ei ollut pelkkä regattaan osallistuminen. Aluksen kapteenin omaavin valtuuksin saattelin Joren ja Marin avioliiton auvoiseen satamaan. Seurakuntana oli läsnä Kaiman sekä Papinniemen miehistöt. Isot onnittelut hääparille vielä kerran!

Joren ja Marin vihkimistilaisuus laivan kannella

Seurakuntalaisia vihkimistilaisuuden jälkeen

Kerrassaan ikimuitoinen tilaisuus meille jokaiselle. Taisipa vielä tulla yllätysohjelmana liki kaikille kahden paatin väelle. Varsinaiset juhlat pidettiin sitten rantautumisen jälkeen Sulkavan satamassa. Hääkakkua ja kuohista. Aurinko paistoi ja oli kesä. Ystävät ympärillä. Mikäs tuon parempaa.
Muutama kuva vielä hää- ja regattafiiliksistä.

s/s Kaiman salongissa

Kapteeni ja sulhasmies s/s Kaiman kannella

Jore, Olli ja laivatytöt

Suomen kaunein höyrylaiva s/s Saimaa

Kesäisellä Saimaalla

Juhannus lintujen parissa Loviisassa

Juhannus on vietetty. Perinteisesti. Merellä siis oltiin. Perinteinen tässä yhteydessä tarkoittaa, että ihan heti ei tule mieleen juhannusta, jota olisin viettänyt jossakin muualla kuin paatilla veden päällä. Joskus kauan sitten ei merellä vaan Saimaalla. Höyrylaivalla.
Jokohan kesä alkaisi... Se onkin ollut tiukassa. Juuri vietetty juhannus oli sään puolesta kevättä/kesää sekaisin. Aurinkokin näyttäytyi ja välillä oli melkein lämmintä. No - paras todeta, että sää on. Millainen? No pääasia että ylipäätään on.

Major Byttholmenin rannassa

Samaisessa saaressa Pellingin ja Tirmon takana Loviisa puolella ollaan käyty vähintään kerran vuodessa. Naapuriluodolla on kalasääksen pesä ja ollaan vanhoja tuttuja. Niiden uljasta lentoa on ilo katsella. Kalassakin ne käy ja hukkareissuja ei tule, kuten meille "ihmiskalastajille". Montakohan poikasta lienee pesässä? Näkyy kalaa kuluvan. Eikös noilla pikkukotkilla normisti ole 1-3?

Liisa innostui valokuvaamisesta ja minäkin olen pikku hiljaa herätellyt henkiin vanhaa kuvausharrastusta. Nytkin oli toki kuvauskalustoa mukana. Jopa vähän pidempää putkea. Sellainen kun on välttämätön lintukuvauksessa. Eihän noita lähelle pääse.

Etsimessä kalasääksi

Määrätietoista puuhaa on siis sääksien kalastaminen. Niin myös niiden kuvaaminen. Tietääkseni lintu ei tule pesälle tyhjin varpain takaisin, jos kerta poikasille on ruokaa lähdetty hakemaan. Sunnuntaina odotin kaksi tuntia kamera sylissä linnun paluuta pesälle. Sitten petti hermot kun ruokakin oli valmista veneellä. Laskin kameran ja otin keittolautasen. Ja silloin se hyväkäs palasi. Ja tietty juuri se paras kuva jäi ottamatta. Taas. On sentään jotakin sääksistä.

Kalasääksi lennossa

Aina silloin tällöin ei tunnu olevan sääkselläkään realistista käsitystä ruoaksi kelpaavan kalan koosta. Reissulta palatessaan sääksi ei koskaan lennä suoraan pesään vaan tekee pari kolmekin harhautuslaskeutumista. Tässä tapauksessa samaisella pesäluodolla olevan kelon latvaan. Siinä se sitten repi saamaansa kalaa hengiltä ennen pesään vientiä. Eihän sitä poikasille elävää kalaa...

Sääksi kalansaaliinsa kanssa

Kun sääksen kokoon vertaa, taitaa kyseessä ola liki parin kilon lahna. Parin kolmen mailinkin päästä haettuna. Että jaksaakin kynsissään roikottaa ja vielä lentää...

Näin se juhannus kului. Luonnon ihmeellisyyksiä seuraten. Eikun käytiinhän me lauantaina aamiaisella Loviisan sataman Laivasillalla. Kun ei löytynyt veneestä kahvia. Olikohan elämäni kalleimmat kaffet... Toki muutakin ihmeteltävää ja kuvattavaa saaristosta aina löytyy. Joutsenia poikasineen..

Joutsenemo poikasensa kanssa

Lokkeja on aina niin paljon, että ei viitsi kuvata. Sitä vastoin koskelopesue on hauska..

Koskelopesue kalliolla

Koskelot uimassa

Sitten on näiden lisäksi pienempiä lintuja..

Kivitaskukoiras viemassä poikasilleen sapuskaa

Jopas on kovasti lintuaiheista. Kyllähän meriluonto jo sinänsä tarjoaa aivan mahtavaa kuvauspotentiaalia.

Kallioniemi usvan peitossa

Samainen niemi yöllä

Juhannusyö saaristossa

No okei. Oli meillä hauskaakin ja juotiin kuohista ja roseeta. Juteltiin henkeviäkin eikä pelkästään kameran suljinaikoja ja optiikan valotehoja. Niin ja sunnuntaina takaisin Stadiin ajaessa jo Tirmosta saakka ei tarvinnu maisemia katsella. Tirmon salmi kun jäi taakse, seuraava näköhavainto maasta tai kallioista olisin sitten Santahaminen Kuninkaansalmessa. Oikein oli päässy Hesariinkin tuo sankka sumu. Ei meillä mitään probleemaa ollut - veneessähän on kaikki tutka-ja plotterivermeet.
Niin ja hyvää juhannuksen jälkeistä elämää kaikille. Muistakaa tarkkailla luontoa. Muutama päivä tässä pikku duuneja ja torstaina sitten taas merelle. Tuskin maltan odottaa...

Kalastuskauden avaus

Nyt alkaa tapahtua jotakin positiivista. Tai koko ajan sitä tapahtuu, mutta edellinen postaus kun oli hieman synkkämielinen, niin siihen varrattuna tämän viikonlopun tapahtumat saa kevatauringon paistamaan... Loputkin jäät lähti Korsnäs/Storören merialueelta ja päästiin verkkopaatti Busterilla ulos. Ville ja Jore tyrkkäs veneen Korsnäsin laituriin jo torstaina. Ensimmäinen vene muuten siinä laiturissa tänä keväänä.  Eilen lauantaina käytiin sitten viemässä verkot vanhoille mestoille ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Enpäs muista, että olisin veneellä merelle kalastamaan lähtenyt maaliskuun puolella. Jotakin positiivista ilmaston lämpenemisestä näytää kuitenkin aiheutuvan.

Pikku lahdet ja kaislikot ovat vielä jäässä. Muutamia isohkoja jäälauttoja kelluu edelleen sulassa vedessä ja kannattaakin olla suht tarkkana, ettei hölmöyksissään ajele niitä päin. Kylmää on merellä. Aamulla lämpötila oli +2 ja vesi varmaan saman verran. Haalarin vestkari ylös saakka kiinni ja huppu päähän. Siitähän se sitten...

Pron näköistä meininkiä maaliskuussa

Eilen siis aamupäivällä seitsemän verkkoa mereen ja tänään sunnuntaina heti aamusta ihmettelemään, olisiko ahvenen kutu jo käynnissä. Mukaan saatiin satunnainen vierailija Mikkelistä - serkkuni Mika. Kerrassaan hyvä oli kalastuskauden avaus. 23 ahventa, kolme haukea, kolme kuhaa ja yksi reilu kiloinen siika. Yhteispaino about 18 kg.
Ei ole kaukana ahvenen ja kuhan kutuaika. Kalat oli hyvinkin pulleita ja puolet mahan sisällöstä mätiä. Lienee siis kutukin aikaisessa kevään lailla. Meille tämä käy hyvin. Harmi vaan, että ei ainakaan alkuviikosta jouda hommaa jatkamaan. Onneksi on pääsiäinen tulossa ja pitkä viikonloppu. Ihan pakko lähteä uudelleen. Jos verkkojen lisäksi kävisi kokeilemassa keväistä jättihaukea heittokalastaen.

Palju puolillaan kuhaa ja ahventa

Paluu arkeen ja poliittisiin pohdintoihin

Reissun jälkeen oli mukava palata Suomen kevääseen. Tai pitäisikö sanoa kevään illuusioon. Voiko maaliskuun alussa olla jo oikea kevät? Edelleen hyvältä näyttää sen suhteen. Hyvältä ei kuitenkaan näytä kaikilla rintamilla!

Indonesiassa on tolkuttoman hyvä matkustella. Yksi merkittävä positiivinen tekijä on, että siellä ei ole ryssiä. (anteeksi taasen - siis venäläisiä) Jos jossakin sattuu olemaan, niin yksittäisinä kappaleina tai maksimissaan pariskuntana. Tuossa ilmenemismuodossa niistä ei koidu harmeja liiaksi asti. Kyllä minä kuitenkin niin mieleni pahoitin kun kotio tultiin ja heittäydyin taasen aktiiviseksi median seuraajaksi. Ryssä painaa päälle ja suomalainen päättäjä seuraa sivusta. Toki ministerin naamalle on onneksi hiipinyt edes himppasen huolestunut ilme.

Ensimmäisenä asiana Iltalehti oli täynnä venäläisten maakaupoista Suomessa. En tällä foorumilla ryhdy kertaamaan yksiyiskohtia puolustuksellisesti tärkeiden alueiden reunamien myymisistä. Enkä paneudu Turusta Pansion ohi kulkevan syväväylän lähes kaikkien rantojen päätymisestä venäläiseen omistukseen. Joko suoraan tai bulvaanin kautta. Kaupat on kauppoja, mutta mitä selityksiä löytyy päättäjiltä? Yksi toisensa perään julistaa, että näiden maa-alueiden siirtyminen venäläiseen omistukseen ei muodosta minkäänlaista uhkakuvaa Suomen turvallisuudelle. Omistajaa on vaihtanut lehtitietojen mukaan mm neljä entistä rajavartioasemaa. Ilkka Kanerva ottaa kantaa: "on toivottavaa, että asian kuntoon saattamiseksi löydettäisiin laaja poliittinen yhteisymmärrys - tällä hetkellä viranomaisilla on lainsäädännön puitteissa vain rajalliset valtuudet puuttua ulkomaalaisten tekemiin kauppoihin, vaikka kohde olisikin strategisesti merkittävä". Puolustusministeri Haglund komppaa samoilla linjoilla.

Yksi maailman tämän hetken aggressiivisemmista valtioista murentaa maatamme pala palalta. Kanerva haikailee tilanteen pelastamiseksi laajaa poliittista yhteisymmärrystä. Jos itselläni olisi hiuksia, repisin ne päästäni.. Mitä helvetin poliittista yhteisymmärrystä??!! Jos kerta vallitseva lainsäädäntö ei anna perusteita maakauppojen torppaamiseen tai edes rajoittamiseen, pitää lainsäädäntöä muuttaa. Miksi maastamme ei löydy YHTÄÄN päättäjää, joka löisi nyrkkinsä päättäväisesti pöytään ja sanoisi: perkele - minä otan asiakseni ja lopetan tämän saatanan pelleilyn!
Koko lopuillaan oleva hallituskausi sorvattiin vaikka mitä tingel tangel lakialoitetta eduskunnan käsittelyyn. Nyt vain hieman rypistellään otsaa ja muodon vuoksi jaaritellaan pelkkää poliittista jargonia. Ai niin - vaalit on tulossa ja pitää keskittyä puolueen kannatuksen kasvattamiseen ja itsensä uudelleen valintaan. Isänmaan asiat saa odottaa. Jotenkin en jaksa uskoa, että tulevastakaan hallituksesta löytyy puuhamiestä venäläisten maakauppojen torppaajaksi.

Löytyyhän maastamme toki muutakin lepsuilua venäläisten suhteen. Suomessa asuu tällä hetkellä venäläisiä (tai venäjää äidinkielenään puhuvaa) noin 63 000 henkilöä. Näistä liki puolelle on myönnetty suomen kansalaisuus. Kun Suomipassi paiskataan onnittelujen kera ryssän kouraan tarkoittaa se samalla kaksoiskansalaisuutta. Hakija näet säilyttää alkuperäisen kansalaisuutensa. Jos nykymeno jatkuu, vuonna 2050 maassamme asuu 240 000 venäläistä. Tämä on tuolloin about 5 % koko Suomen väestöstä. Suomen passia kantaa taskussaan tuona aikana n. 100 000 venäläistä. Oman passinsa lisäksi.

Venäjällä ei tällä hetkellä ole puolustusministeriä. Siellä on hyökkäysministeri. Venäläiseen pullistuneeseen nationalismihurmoshenkeen kuuluu, että oman maan kansalaisia jeesataan maan rajojen takana, jos heidän terveytensä, hipiänsä tai elämäntyylinsä on jollakin tapaa uhattuna. Venäjän hyökkäysvoimat rientävät siis vapauttamaan oman maansa kansalaiset vieraan maan uhkatekijöistä. Historiallisesti tarkasteltuna tuon laatuiset vapauttamisretket ovat olleet kestoltaan pyöreät 60 vuotta. Tämä ei tietenkään huolestuta suomalaisia päättäjiä. Huomattavasti tärkeämpää on hallitustasolla kiistellä kalastusluvista ja siitä, pitäisikö keskari palauttaa yksinoikeudella myytäväksi Alkon hyllyyn. Ollaan jatkossakin sinisilmäisiä, tolkuttoman naiiveja sekä kilttejä venäläisille. Näin me salakavalasti opetamme naapureillemme demokratian ensiaskeleita. Jos vain jaksamme olla kilttejä jatkossakin, kyllä ryssäkin oppii lopulta yhtä kiltiksi. Tiedä jos vaikka onnistumme toimillamme rakentamaan Venäjästä demokratian huippumaan globaalillakin tasolla.