Pöytää, portaita ja lähimatkailua

Muutama tovi on ennättänyt viimeisestä päivityksestä jo vierähtää. Arkitouhut lähti ongelmitta käyntiin Indonesiassa luuhailun jälkeen. Joskus aikaisempina kertoina on ollut hyvinkin nihkeetä saada tartutuksi maanantai aamuun. Nyt helppoon vaihdokseen vaikutti eittämättä kevään illuusio ja lumettomuus. Toki joka talviset Aasian kierrokset alkaa kaiketi mennä jo tietyllä rutiinilla ja reissut kuuluu ikään kuin normaaliin päivärytmiin.

Aikaisemmassa postauksessa hehkuilin oikein kuvien kanssa omasta suunnittelemastani ja rakentamastani ruokapöydästä. Tai useitahan niitä jo on tilaajille toimitettu. Muotoilupuoli on jalostunut matkan varrella ja alkaa mielestäni saavuttamaan tämän tuotteen osalta oikein hyvän lopputuloksen kauneuden ja toimivuuden kombinaationa. Jonkun aikaa olen mieltäni askarruttanut, josko pöydälle löytyisi sopiva hieman nykyistä laajempi markkina ja aistikas/luonteva jälleenmyyntikanava. Ja se löytyi! Sipoossa sijaitseva Gumbostrand Konst&Form. Paikkahan on mitä hienoin meren äärellä sijaitseva vanha Hartwallin suvun tukikohta.
Pari kertaa aiaemmin oltiin käyty siellä brunssilla ja taidenäyttelyssä. Kerrassaan viehättävä ja tunnelmallinen paikka.

www.konstoform.fi - sivuilla kirjoitetaan näin: "50-luvulta peräisin oleva tehdasrakennus, Tegelhuset.
... pohjoismainen nykytaide, muotoilu, perinteiset käden taidot. Galleria, myymälä, kahvila, yritysten kokous- ja juhlatilaisuudet. Myymälään on valikoitu laadukkaita pohjoismaisia designtuotteita estetiikan, muotoilun, taiteen ja kirjallisuuden ystäville. Myymälän uniikista valikoimasta löydät upeita tuotteita, joissa näkyy suunnittelijan yksilöllinen käden jälki..."  Hyvinhän meikäläisen pöytä tuohon henkeen istahtaa...

Konst & Form myymälä (kuvakaappaus sivuilta)

Markkinointiponnistelujen lisäksi ennätettiin Liisan kanssa harjoittaa lähimatkailua juuri menneinä torstaina ja perjantaina. Matkamme kohteena oli aina niin eksoottinen ja eteerinen Tallinna. Aikaisemmassa elämässä tuli töiden puolesta käytyä siellä niin paljon, että tätä nykyä en todellakaan lukeudu Tallinnan suurkuluttajiin. Nyt kuitenkin lähdettiin, kun oli hyvä alibikin. Osallistuttiin Rudus/Formenton kutsusta "seminaariin", jossa he asiakkailleen tiedottivat alkavan rakennuskauden uutuuksista ja muista käytännön yhteisbisnessjärjestelyistä. Osallistujia tällä ryhmämatkalla oli about 40 henkilöä. Tallinkin Superstarilla mentiin ja tultiin, aamiais- ja lounaspöydässä istuttiin ja tunnelmoitiin, kuten ennen vanhaan ruotsinlaivalla ikään... 

Hotelli Virun kokoushuoneessa meinasi iskeä ankara flashbäck menneiltä meklariajoilta. Videotykki polki seinälle kuvaa ja infoa kiihkeätä tahtia. Onneksi ei organisaatiokaavioita! Isännät olivat vilpittömän innostuneita esittelemään edustamansa yhtiön erinomaisuutta. (kuten olla pitääkin) Vika vain oli minussa ja takaumafiiliksissä. En vaan enää halua yhtään hotellin neukkaria ja "kalvosulkeisia"! Hiki pukkasi ohimoille ja korvissa humisi... Onneksi virallisen ohjalmaosuuden kesto oli mitoitettu suhteellisen asialliseksi. Huh!

Moderni, ei niin kovin idyllinen Tallinna, hotelli Virun 20. kerroksesta nähtynä

Päästiin keskiverto suomi-matkaajan tavoin majoittautumaan Viruun ja olotilani vakiintui nykytilaa vastaavaksi pienessä hetkessä. On se kumma - ketä tahansa hotellivierasta voi puhutella suomeksi ja mokoma ymmärtää äidinkieltään. Ollaanhan sentään ulkomailla!! Ja illallinen sitten vanhan kaupungin yhdessä idyllisessä ravintolassa turvallisten linnan muurien sisäpuolella. No - ei siinä mitään. Sellainen retki tuli heitettyä, isännille suuret kiitokset järjestelyistä.

Kaiken hulvattoman reissaamisen jälkeen taas takaisin arkeen. Pitäis tehdä Karin veneeseen uudet portaat!

Nämä kaikki vanhat pois ja uudet paremmat tilalle Karin Princess-veneeseen

Verstaalla pöydän rakentamista

Lauantai aamu ja tuulee. Jokohan tämä on se meren jäiden "tappajakeli".. Ammattikalastaja Pete Helmisen kanssa torstaina juttelin ja hän kertoili, että viimeisiä päiviä ainakin Sipoossa verkkokalastellaan jäiltä. Ovat näet niin huonossa kunnossa, että moottorikelkalla ei ole enää jäille asiaa. Kuhaa on Peten mukaan tullut kohtuullisen runsaasti. Pikkasen täytyy vielä jäiden lopullista murenemista odotella, ennen kuin itse verkottamaan pääsee. Kyllä tekisi merelle jo mieli...

Aiemmassa postauksessa lupailin kuvia valmistuvasta isohkosta ruokailupöydästä. Verstaalla tuli ahkerasti tämä viikko vietettyä ja pöytäkin siinä valmiiksi tuli. Hieman toki ennätin tekemään jo muutakin.

Kahden lankun ruokapöytä

Pöydän kannesta löytyy oksan koloja, mustuneita naulan reikiä, tummuneita hankaumia ja madon jyrsimiä uria. Aika ja patina ovat iskeneet oikein kunnolla. Olen aina vitsaillut, että "kun on itsekin hieman karhee, näkyy sama karheus myös työn jäljessä".

"Navetan parsi" jalkarakennelma

Tietyn karheuden lisäksi tykkään kovasti rakentaa kaiken pirun lujasti ja "ikuisuuden kestäväksi". Jos tämän pöydän ympäriltä loppuu tila joraamiseen, pöydälle voi hyvin kiivetä ainakin viisi ihmistä jatkamaan biletystä... Ei takuulla hajoa tämä pöytä! 

Aikaisempi verstastila mulla oli tässä kylillä Sirkkalan Juhan pihapiiristä löytyvässä vanhassa navetassa. Kyseisellä pientilalla oli siis joskus oikeasti ollut eläimiäkin. Ei kyllä sitten 70-luvun. Vanhaan navettatilaan piti toki tehdä uudet lattiat ja eristää seinät. Samalla keskeltä tilaa purettiin vanha parsi. Parsirakenteen pystyparruja jäi muutama tukemaan kattoa. Näitä vanhoja mäntyisiä parruja ihmettelin ja silittelin useasti. Ajan syömiä punaruskeita patinoituneita kaunottaria. Jonkun parrun pätkän laitoin talteen malliksi ja lähdin rakentamaan uudesta sahatavarasta mahdollisimman identtistä vanhan kanssa. (verstaalla otettujen kuvien värit ei nyt aivan vastaa todellisuutta) Joka tapauksessa olen antanut nimen "navetan parsiparru" tälle luomukselleni. 

Kevääseen ja jäiden lähtöön liittyy tälle keväälle itselleni tosi mielenkiintoinen juttu. Olen luvannut ryhtyä kipparoimaan oman veneeni lisäksi ystävieni omistamaa täysin uutta tosi mahtavaa XO 270 RS-venettä. Vene tulee tilauskäyttöön pienryhmille ja osittain sen markkinointi hoidetaan myös oman yhtiöni kautta. Syksyllä käytiin pariin kertaan koeajolla ja täytyy sanoa, että kokoluokassaan ehdottomasti paras koskaan ajamani vene. Kipparin lisäksi liki 40 solmun vauhdista pääsee nauttimaan max yhdeksän vierasta. Helsinki-Sipoo-Porvoo-akselilla pääsääntöisesti tullaan veneellä liikkumaan. Toivottavasti heti ensimmäiselle kesälle saadaan paljon keikkaa... Merifriikkinä täytyy todeta, että tämän veneen puikoissa on nautinto olla. Vene on niin uusi, että sitä ei ole vielä mereen edes dipattu. Ainoat kuvat ovat talven venenäyttelystä Hgin messukeskuksesta. Paras kuva toistaiseksi taitaa olla tämä havainne-sellainen. Kuvia vastaavasta veneestä löytyy kyllä asiasta kiinnostuneille netistä. Googlaa tuolla kuvatekstillä.

XO 270 RS Cabin

Normi askareisiin reissun jälkeen

Paras puoli tämän talvisessa reissun jälkeisessä kotimaassa on talvettomuus. Itselleen voi antaa kevyen illuusion jo pitkälle edenneestä keväästä. Ikuinen epäilijä kun olen, täytyy sääennusteita tiuhaan vahtia - ettei jonkun asteinen talvi sittenkin vielä ennätä tänne eteläiseen Suomeen saapumaan.
Verkkokalastusvenettä - Buster L - piti jo käydä hallissa silittelemässä. Samoin pilkkimiehiä jututtumassa rannassa jääpeitteen paksuudesta. Verkot on Joren vajan seinällä mereen laskua vailla. Kunnon parin päivän etelätuuli viikon päästä voisi murskata jo hapertuneet sisäsaaristojäät. Sitten vain Buster mereen ja ahvenen kevätkutupaikoille verkottamaan...

Töitäkin pitää ihmisen tehdä. Pienestä flunssasta huolimatta ryhdistäydyin jo viime perjantaina pakureissulle Lahteen. Piti käydä tämän viikon askareisiin hakemassa puutukusta leveää ja paksua lehtipuulankkua. Heti eilen maanantaina aamulla sitten verstaalle lankkujen kimppuun.

Mahtilankut työn alla

Viime keväänä rakentelin arkkitehdin tilauksesta muutaman, hieman erikoisen pöydän erääseen hotelliin. Tilaus ei ollut tarkkaan malliltaan tai materiaaleiltaan määritelty. Tarkka design jäikin siis omalle kontolleni. Prototyyppi seisoskeli aika pitkään verstaan nurkassa ja sen tietty näki kaikki siellä piipahtaneet ihmiset. Hotellille menevät pöydät toimitin keväällä ja sen jälkeen jäin itsekin jotenkin koukkuun tähän pöytämalliin. Viimeisin lähti verstaalta juuri ennen reissua erään Porvoolaisen huvilan ruokapöydäksi. Tämän viikon aikana saan jälleen yhden toimituskuntoon.

Kahden lankun metri krt kaksi ruokapöydan kansi

Maanantaina sainkin jo sahapintaiset ja särmäämättömät yli puoli metriä leveät lankut liki valmiiksi pöydän kanneksi. Tiistaina pääsee tekemään jo jalkarakennelmaa. Parin päivän päästä pitäisi sitten saada tänne kuva valmiista pöydästä.

Päydän jalkarakenteiden rakennussarja