perjantai 5. syyskuuta 2014

Täysin kestämätöntä. Tällaista ei voi hyväksyä.

Nyt täytyy purkaa ahdistunutta mieltä. Muutaman viime päivän aikana mediaa kun on tarkkaan seurannut, ei voi kun ihmetellä. Mielestäni merkillistä touhua maailmalla sekä Suomessa. Muutama kantaa ottava kommentti ja ihmetys. Ilman keventäviä kuvia.

1. Pääministerimme Stubb päivänä yksi oli sitä mieltä, että hyvä kun ihmiset liikkuu ja vaihtaa duuneja. Lasse Männistön erosta kansanedustajuudesta oli siis kyse. Heti seuraavana päivänä Stubb kuitenkin oli sitä mieltä, että tällaiset keskenään sovitut paikan vaihdokset ja nimitykset ovat 70- ja 80-luvun politiikkaa. Tyypillisiä kabinettinimityksiä, jotka ei ole enää tämän päivän politiikkaa. Miksi Stubb teki 70-luvun politiikkaa päivänä yksi hyväksymällä ja kannustamalla Rädyn ja Männistön kähmyilyjä? Ei ole käsitystä tai näkemystä selkeästä linjasta. Varmasti hyvä ja mukava heppu pölöttämään Euroedustajana Brysselissä, mutta Suomen pääministerinä uskottavuus nolla.

2. "Täysin kestämätöntä. Tällaista ei voi hyväksyä" Tätä kommenttia on taajaan saatu kuulla Euroopan johtajien suusta koskien Ukrainen kriisiä. Tai heiltä on jäänyt huomioimatta, että siellä on sota eikä enää mikään kriisi. Ihmisiä tapetaan päivittäin ja millään ei tahdota tunnustaa tosiasioita. Toistaiseksi mitään konkreettista ei olla tehty. Toki pakotteet Venäjää vastaan. Niilläkö pysäytetään diktaattori-Putinin Novo Rossija hanke. Pakotteita asetellaan asteittain ja ryssillä on aikaa niihin varautua. Esim. kun jäädytetään Putinin kavereiden varoja Euroopassa, siitä ilmoitetaan etukäteen, jotta ennättävät siirtämään varansa muualle. Miten voidaan Euroopassa olla noin sinisilmäisiä ryssän suhteen? Onko historia unohtunut? Eikö todellakaan ymmärretä, mitä tällaisen kompleksoituneen entisen KGB-miehen, nykyisen Tsaarin, suurvaltauho käytännössä tarkoittaa ja pitääkö siihen suhtautua vakavasti? Toimet tuomitaan käytännössä vain verbaalisesti, tällaista ei voi hyväksyä-jutuilla. Päästään sitten joskus toteamaan, että ei me tuollaista hyväksytty... Sanottiinhan me aiemmin, että "hyi teitä ku tollai teette"...

3. Fennovoima ydinvoimalahanke. Miksi Jan Vapaavuori niin kiimassa ajaa hanketta läpi? Paljonko Rosatom maksaa hänelle, jos hanke toteutuu? Hänen viimeisenä vetonaan on se, että hankkeessa vaaadittava suomalainen omistus ei tarkoitakaan Finland. Kotimaisena täytyy hänen mukaansa tässä maailmassa hyväksyä myös EU-pohjainen omistajuus. Venäjä par aikaa ilmaisee todellista luonnettaan Ukrainassa ja tämä syvästi neuvostomielinen "pikku Putin" Vapaavuori väkisin on samaa suurvaltapolitiikkaa tuomassa Suomen rajojen sisälle Rosatomin muodossa. Voi kun koko Fennovoima-hanke kaatuisi tulevassa eduskuntakäsittelyssä. Ranskalaiset sentään päätyivät ratkaisuun olla toimittamatta ensimmäistä Mistral-luokan sota-alusta venäjän Mustanmeren laivaston Sevastopolin tukikohtaan Krimille. Siinä päätöksessä on munaa! Vapaavuori ei ole munista kuullukaan. Paitsi kanan sellaisista, joita aamiaiseksi syödään.

4. Suomen venäläiset seuraavat myös eri medioita. He ovat keskimäärin sitä mieltä, että parhaan käsityksen Ukrainen tilanteesta ja maailman menosta saa venäläisistä lähteistä. Siellä kun samasta tapahtumasta eri mediat kirjoittaa eri sisältöisesti. Näin lukija saa ikään kuin perspektiivia asioihin. Voi helvetti, että on näkökyvytöntä jengiä! Venäläisen propagandan kasvatteja. Suomalainen lehdistö ja koko paikallinen media luokitellaan samalla epäluotettavaksi neuvostovastaisuutensa takia. Just näinhän se varmasti on...

5. Suomi on täysin valmis maa. Valiolle sattui pieni virhe ja litran mansikka-vanilja jogurttipurkkiin lipsahti pieni kirjoitusvirhe. Mansikka taipui ruotsiksi jurgubb. Yks helvetin d-kirjain jäi siis pois. No viranomaisten mukaan tämä ei kuitenkaan aiheuta kuluttajalle tuoteturvallisuusvaaraa. Siis VAARAA! Kyllä meitä jogurtin latkijoita pidetään tyhminä. Ainakin ruotsiä äidinkielenään puhuvia. Kyllä tällaiseen merkittävään epäkohtaan on luonnollisesti puututtava. Onhan sentään kysymyksessä d-kirjain. Tosin pieni sellainen!

6. Suomessa on pikku hiljaa ymmäretty lähteä markkinoimaan käsitteitä "tila" ja "hiljaisuus". Näitä kahta tästä maasta löytyykin. Kiinalaisille ja japseille ihan uusia käsitteitä. Markkinoita varmasti riittää ja hyvä niin.
 No - Oulun liepeillä Haukiputaalla on meneillään rakennushanke, jossa on mukana mm. MEK, Sitra  ja Metsähallitus. Kyseessä on ns. Silentium-hanke ja tuloksena pitäisi aikaa myöten syntyä hiljaisuuden keskus. Perusajatuksena olisi "seesteinen rauha kaikessa toiminnassa". Keskukseen rauhoittumaan tulevien autotkin jätetään rakennuksista kauaksi, eikä niillä kurvata roheesti pääoven eteen. Kuulostaa ainakin minun mielestä tosi hyvältä. Mutta, mutta...
Paikalliset mökkiläiset Hämeenjärvellä valittavat hankkeesta jo toistamiseen. Syynä: Keskus pilaa rauhan! Tämä siitä huolimatta, että suunnitellun hiljaisuuskeskuksen vieraat nauttivat järjestetystä hiljaisuuden ohjelmasta. Mites se olikaan se vanha sanonta siitä, kun virran yläjuoksulta uiskentelee veden tuomana veistetty puunlastu. Johan lähdetään kirves olalla katsastamaan uutta tulijaa! Hiljaisuuskeskus pilaa rauhan! Näinhän se sit varmaan on...

maanantai 1. syyskuuta 2014

Elokuun kaksi viimeistä päivää merellä

Olihan sitä säävitsailijat lupailleet liki kesäistä säätä viikonlopulle. Todellisuus ei aivan korreloinut ennustusten kanssa. Merellä kuitenkin lauantai ja sunnuntai vieteltiin. Tällä kertaa ihan omalla veneellä.
 Yksi suosikkipaikkojamme on Söderskärin majakkasaaren pohjoispuolella oleva saariryhmä. Kartasta löytyy nimi Satamasaaret. Nimen perusteella sinne aikoinaan mentiinkin ankkuripaikkaa etsimään. Vanhat nimet kun useasti perustuvat johonkin konkreettiseen. Ihmetystä toki herättää, miksi ko saariryhmän pohjoisin saari on nimeltään Ölhuvudet/Sonninpää!! Hienoja ulkosaariston kallioluotoja. Lisäksi siellä saa liki aina olla rauhassa muilta veneilijöiltä. Hyvä niin. Sielu lepää niissä maisemissa. Tosi hyvillä kiikareilla toki näkyy Vuosaaren Aurinkolahden korkeat talot, mutta käskeekös sinne päin kukaan kiikaroida.

Lauantai-iltana saatiin pieni kuuden minuutin hetki nauttia erityishienosta auringonlaskusta. Alempana olevista kuvista voit helposti nähdä, että Stadin päällehän se aurinko putosi.

Pasilan TV-torni kannattelee aurinkoa

Jotenkin meinasi karata käsistä koko tilanne. Aurinko oli länsisuunnalla koko ajan pilvessä. Paitsi juuri ennen mailleen painumista se putosi kuudeksi minuutiksi pilvirajan alapuolelle kadotakseen juuri kohta taivaanrannan taakse. Täytynee todeta, että kuvia ei ole millään tavalla manipuloitu. Ei edes värejä korjattu. Tuolllaiselta se vaan näytti.
Sunset over Helsinki


Beautiful colours over Helsinki


Kaiken tuon jälkeen toli lähes totaalinen pimeys. Noin ulkona saaristossa ei muutaman linjataulun valovilkun lisäksi ole muita keinovaloja. Paitsi kyllähän me kotona maalla ollaan pimeyteen totuttu. Ei pelottanu yhtään...

Sunnuntaina heiluttiin kameran kanssa pitkin lähiluotoja. Edelleen tämä säilyy suosikkipaikkana. Kuvat puhukoon puolestaan. Söderskärille pääsee muuten julkisilla. (siis sinne ajaa vesibusseja) En tiedä kuinka pitkälle syksyyn. Jos et ole käynyt siellä, suosittelen. Ohessa siis maisemia niiltä kulmilta.

Söderskär etelässä

Söderskär old lighthouse

Jääkauden ja meren yhteistyön tulos

Valaan selkä?

Pieni lahden poukama

Sisäjärvi (aika pieni kylläkin)