sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kalastuskauden avaus

Nyt alkaa tapahtua jotakin positiivista. Tai koko ajan sitä tapahtuu, mutta edellinen postaus kun oli hieman synkkämielinen, niin siihen varrattuna tämän viikonlopun tapahtumat saa kevatauringon paistamaan... Loputkin jäät lähti Korsnäs/Storören merialueelta ja päästiin verkkopaatti Busterilla ulos. Ville ja Jore tyrkkäs veneen Korsnäsin laituriin jo torstaina. Ensimmäinen vene muuten siinä laiturissa tänä keväänä.  Eilen lauantaina käytiin sitten viemässä verkot vanhoille mestoille ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Enpäs muista, että olisin veneellä merelle kalastamaan lähtenyt maaliskuun puolella. Jotakin positiivista ilmaston lämpenemisestä näytää kuitenkin aiheutuvan.

Pikku lahdet ja kaislikot ovat vielä jäässä. Muutamia isohkoja jäälauttoja kelluu edelleen sulassa vedessä ja kannattaakin olla suht tarkkana, ettei hölmöyksissään ajele niitä päin. Kylmää on merellä. Aamulla lämpötila oli +2 ja vesi varmaan saman verran. Haalarin vestkari ylös saakka kiinni ja huppu päähän. Siitähän se sitten...

Pron näköistä meininkiä maaliskuussa
Eilen siis aamupäivällä seitsemän verkkoa mereen ja tänään sunnuntaina heti aamusta ihmettelemään, olisiko ahvenen kutu jo käynnissä. Mukaan saatiin satunnainen vierailija Mikkelistä - serkkuni Mika. Kerrassaan hyvä oli kalastuskauden avaus. 23 ahventa, kolme haukea, kolme kuhaa ja yksi reilu kiloinen siika. Yhteispaino about 18 kg.
Ei ole kaukana ahvenen ja kuhan kutuaika. Kalat oli hyvinkin pulleita ja puolet mahan sisällöstä mätiä. Lienee siis kutukin aikaisessa kevään lailla. Meille tämä käy hyvin. Harmi vaan, että ei ainakaan alkuviikosta jouda hommaa jatkamaan. Onneksi on pääsiäinen tulossa ja pitkä viikonloppu. Ihan pakko lähteä uudelleen. Jos verkkojen lisäksi kävisi kokeilemassa keväistä jättihaukea heittokalastaen.

Palju puolillaan kuhaa ja ahventa

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Paluu arkeen ja poliittisiin pohdintoihin

Reissun jälkeen oli mukava palata Suomen kevääseen. Tai pitäisikö sanoa kevään illuusioon. Voiko maaliskuun alussa olla jo oikea kevät? Edelleen hyvältä näyttää sen suhteen. Hyvältä ei kuitenkaan näytä kaikilla rintamilla!

Indonesiassa on tolkuttoman hyvä matkustella. Yksi merkittävä positiivinen tekijä on, että siellä ei ole ryssiä. (anteeksi taasen - siis venäläisiä) Jos jossakin sattuu olemaan, niin yksittäisinä kappaleina tai maksimissaan pariskuntana. Tuossa ilmenemismuodossa niistä ei koidu harmeja liiaksi asti. Kyllä minä kuitenkin niin mieleni pahoitin kun kotio tultiin ja heittäydyin taasen aktiiviseksi median seuraajaksi. Ryssä painaa päälle ja suomalainen päättäjä seuraa sivusta. Toki ministerin naamalle on onneksi hiipinyt edes himppasen huolestunut ilme.

Ensimmäisenä asiana Iltalehti oli täynnä venäläisten maakaupoista Suomessa. En tällä foorumilla ryhdy kertaamaan yksiyiskohtia puolustuksellisesti tärkeiden alueiden reunamien myymisistä. Enkä paneudu Turusta Pansion ohi kulkevan syväväylän lähes kaikkien rantojen päätymisestä venäläiseen omistukseen. Joko suoraan tai bulvaanin kautta. Kaupat on kauppoja, mutta mitä selityksiä löytyy päättäjiltä? Yksi toisensa perään julistaa, että näiden maa-alueiden siirtyminen venäläiseen omistukseen ei muodosta minkäänlaista uhkakuvaa Suomen turvallisuudelle. Omistajaa on vaihtanut lehtitietojen mukaan mm neljä entistä rajavartioasemaa. Ilkka Kanerva ottaa kantaa: "on toivottavaa, että asian kuntoon saattamiseksi löydettäisiin laaja poliittinen yhteisymmärrys - tällä hetkellä viranomaisilla on lainsäädännön puitteissa vain rajalliset valtuudet puuttua ulkomaalaisten tekemiin kauppoihin, vaikka kohde olisikin strategisesti merkittävä". Puolustusministeri Haglund komppaa samoilla linjoilla.

Yksi maailman tämän hetken aggressiivisemmista valtioista murentaa maatamme pala palalta. Kanerva haikailee tilanteen pelastamiseksi laajaa poliittista yhteisymmärrystä. Jos itselläni olisi hiuksia, repisin ne päästäni.. Mitä helvetin poliittista yhteisymmärrystä??!! Jos kerta vallitseva lainsäädäntö ei anna perusteita maakauppojen torppaamiseen tai edes rajoittamiseen, pitää lainsäädäntöä muuttaa. Miksi maastamme ei löydy YHTÄÄN päättäjää, joka löisi nyrkkinsä päättäväisesti pöytään ja sanoisi: perkele - minä otan asiakseni ja lopetan tämän saatanan pelleilyn!
Koko lopuillaan oleva hallituskausi sorvattiin vaikka mitä tingel tangel lakialoitetta eduskunnan käsittelyyn. Nyt vain hieman rypistellään otsaa ja muodon vuoksi jaaritellaan pelkkää poliittista jargonia. Ai niin - vaalit on tulossa ja pitää keskittyä puolueen kannatuksen kasvattamiseen ja itsensä uudelleen valintaan. Isänmaan asiat saa odottaa. Jotenkin en jaksa uskoa, että tulevastakaan hallituksesta löytyy puuhamiestä venäläisten maakauppojen torppaajaksi.

Löytyyhän maastamme toki muutakin lepsuilua venäläisten suhteen. Suomessa asuu tällä hetkellä venäläisiä (tai venäjää äidinkielenään puhuvaa) noin 63 000 henkilöä. Näistä liki puolelle on myönnetty suomen kansalaisuus. Kun Suomipassi paiskataan onnittelujen kera ryssän kouraan tarkoittaa se samalla kaksoiskansalaisuutta. Hakija näet säilyttää alkuperäisen kansalaisuutensa. Jos nykymeno jatkuu, vuonna 2050 maassamme asuu 240 000 venäläistä. Tämä on tuolloin about 5 % koko Suomen väestöstä. Suomen passia kantaa taskussaan tuona aikana n. 100 000 venäläistä. Oman passinsa lisäksi.

Venäjällä ei tällä hetkellä ole puolustusministeriä. Siellä on hyökkäysministeri. Venäläiseen pullistuneeseen nationalismihurmoshenkeen kuuluu, että oman maan kansalaisia jeesataan maan rajojen takana, jos heidän terveytensä, hipiänsä tai elämäntyylinsä on jollakin tapaa uhattuna. Venäjän hyökkäysvoimat rientävät siis vapauttamaan oman maansa kansalaiset vieraan maan uhkatekijöistä. Historiallisesti tarkasteltuna tuon laatuiset vapauttamisretket ovat olleet kestoltaan pyöreät 60 vuotta. Tämä ei tietenkään huolestuta suomalaisia päättäjiä. Huomattavasti tärkeämpää on hallitustasolla kiistellä kalastusluvista ja siitä, pitäisikö keskari palauttaa yksinoikeudella myytäväksi Alkon hyllyyn. Ollaan jatkossakin sinisilmäisiä, tolkuttoman naiiveja sekä kilttejä venäläisille. Näin me salakavalasti opetamme naapureillemme demokratian ensiaskeleita. Jos vain jaksamme olla kilttejä jatkossakin, kyllä ryssäkin oppii lopulta yhtä kiltiksi. Tiedä jos vaikka onnistumme toimillamme rakentamaan Venäjästä demokratian huippumaan globaalillakin tasolla.