Historiallispoliittinen pamfletti

Joulun seutu ja loppuvuosi yleisesti on paikoillaan olemisen aikaa. Veneet on talvipaketissa ja reissussakaan ei vielä olla. Hyvin siis on aikaa lueskella ja filosofoida oman elämänpiirin ulkopuolisia, hieman isomman mittakaavan asioita. Suosikkiaiheeni on tietty Venäjä ja sen hallinnon ääliömäinen näköalattomuus. Viimeisimpänä näyttönä Putinin uusi sotilasdoktriini, jossa Nato koetaan Venäjän suurimmaksi uhaksi tällä hetkellä. Tämä aina niin agressiivinen Nato kun pyrkii laajentamaan toimintaansa ja tunkeutuu aivan väkisin Venäjän lähialueille. Tämä "pikku-ukko, teletappi-putin" maalailee kauhukuvia hyökkäysliitto Natosta. Miten tällainen ajattelu voi pohjautua realismille kun hän ei ole edes ymmärtänyt, että Nato sattuu olemaankin puolustusliitto? Venäjän oman taisteluopin mukaan "hyökkäys on päätaistelumuoto, ja viivytys ja puolustus vain hyökkäyksen valmistelevia muotoja. Vastustaja yllätetään yhtä aikaa maalta, mereltä ja ilmasta". ( professori Salomaa) Siis kylläpä on Putinilla puurot ja vellit sekaisin...

Miksi venäläinen ei opi historian kulusta? Miksi venäläinen ajattelutapa on niin poikkeava länsimaiseen verrattuna? Kun Venäjän talous kasvaa, se johtuu tietenkin vertaansa vailla olevasta venäläisestä bisnesosaamisesta. Kun asiat menee huonompaan suuntaan, vika on aina muissa. Ikuisesti paha USA ja sen mukaansa provosoima länsiliittouma - siinä kestosyylliset!
Luin ennen joulua kestosuosikkini Sofi Oksasen tuotantoa. Oksanen on myös kustantanut yksiin kansiin Solzenitsynin Vankileirien Saaristo-teoksen. Aikamoinen järkäle - 1300 sivua. Kyseisissä teoksissa käsitellään toki vain Neuvostoliiton aikaa muutamia viittauksia Tsaarin ajan venäjälle lukuun ottamatta. (on toki tuolloinkin osattu ihmistä polkea) Näissä lukuhetkissä hieman alkaa avartumaan venäläinen ajattelumaailma.

Vuonna 2012 Sergei Kovaljov on sanonut: (itsekin neljä vuotta leirivankina elänyt biofyysikko)
"Gulag elää edelleen venäläisten mielenlaadussa, heidän orjailevissa tavoissaan, siinä miten halukkaasti he mukautuvat propagandaan ja valheisiin ja miten piittaamattomasti  he suhtautuvat oman kansansa kohtaloon ja vallanpitäjien rikoksiin". (Gulag oli ko leirijärjestelmän ylihallintokoneisto)  Hitleriä on pidetty pahimpana saatanan lähettiläänä maan päällä. Pahin on kuitenkin ollut "Isä Aurinkoinen" elikkä Stalin. Hänen doktriininsa mukaisesti näille puhdistusleireille pakkosiirrettiin ihmisiä arviolta 15-30 miljoonaa. Kukaan ei tiedä lukua tarkasti. Varsinaista syytä ei vangitsemisiin tarvittu. Tai kyllä - aina oli syy, joskin täysin tekaistu. Useissa tapauksissa vangitsemisien jälkeen ihmisiä ei edes mihinkään siirretty - heidät vain tylysti tapettiin. Samoin leireillä ja kuljetusten aikana. Siitä lihamyllystä palasi huomattavasti pienempi porukka kuin mitä sinne vietiin. Missä tämä ihmisten mielipuolinen lahtaaminen on edes pintapuolisesti käsitelty ja mahdollisesti tuomittu? Onko rikollisia istunut tuomioistuimissa?

Venäläiseen mentaliteettiin kuuluu, että vanhoja rikollisuuksia EI käsitellä eikä näin ollen syyllisiäkään mihinkään ole kun kerta mitään rikoksia ei ole tapahtunut. Ihmisyyteen kuuluu olennaisena osana käsitys hyvästä ja pahasta. Yleensä hyvä loppujen lopuksi voittaa ja pahuus saa ikävän palkintonsa. Mutta ei Venäjällä. Vankileirien Saaristo - kirjassa tätä asiaa käsitellään sivulla 143 seuraavasti:
"Länsi-Saksassa vuoteen 1966 mennessä on tuomittu 86 000 natsirikollista, Neuvostoliitossa noin 10"
"jos Saksassa tuomittiin 86 000, Neuvostoliitossa tuomittavia olisi samassa suhteessa löytynyt vähintään 250 000"
"mitä varten Saksa saa rankaista pahantekijöitään, mutta Venäjä ei saa? Kuinka tuhoisa tie edessämme onkaan, ellei meidän anneta puhdistua tästä saastasta, joka mätänee ruumiissamme. Mitä Venäjä voi maailmalle opettaa?"
"vaietessamme pahasta, ajaessamme sen yhä syvemmälle ruumiiseen, jottei paha vain työntyisi esille, me kylvämme sitä ja tulevaisuudessa se nousee tuhatkertaisena esiin. Jättämällä pahantekijät rankaisematta me riistämme kaikkinaisen oikeudenmukaisuuden perustan uusien sukupolvien alta. Nuoret omaksuvat ajatuksen, että kataluudesta ei maailmassa milloinkaan rangaista vaan se tuo aina menestystä."

Kovaa tekstiä. Jotenkin Putinin edesottamuksia seuratessa tuo äskeinen alkaa tuntua hyvinkin todelta.
Yhtä lailla Putinin ajalla raivataan ihmisiä syrjään näennäisillä syytteillä. Riittää, kun jonkun ihmisen toimet koetaan uhkana omalle hallinnolle: Anna Politkovskaja tapettiin kotitalonsa rappuun vuonna 2006, (arvosteli toimittajana Putinin hallintoa) Mihail Hodorkovski tyrkättiin vankilaan ja työleirille (uhitteli asettuvansa Putinin vastaehdokkaaksi presidentin vaaleissa), Alexander Litvinenko tapettin poloniumilla 2012 (agentti, joka tiesi liikaa) Alexei Navalny saanee raskaan tuomion tekaisujen syytteiden perusteella ( kova korruption vastustaja - siis uhka) Voi vain arvailla kuinka paljon venäjällä syytetään ja tuomitaan tavallisia ihmisiä vailla oikeudellisia parusteita. Jossakin mittakaavassa Stalinin oppeja harjoitetaan takuulla edelleenkin.

Meillähän Suomessa on sanonta: "valehtelee kuin ryssä".
"ei meidän sotilaita ole Krimillä eikä Ukrainassa, emme ole toimittaneet sotakalustoa... , ei meillä ole poliittisia vankeja, meidän ihmisoikeusasiat on esimerkillisessä kunnossa, ei meillä ole homoja, lada on hyvä auto, suomalaiset aloitti - emme me, (Mainilan laukaukset) tuulen puuska vei lentokoneemme suomen ilmatilaan, ukrainen kriisi on länsimaiden syytä, täytyyhän meidän lisätä sotakalustoa kun länsimaat ja Nato uhkaa, talouskriisimme on länsimaiden katala agitaatio, ruplan alamäki on länsiliittouman salajuoni, Saudi-Arabia tahallan polkee raakaöljyn hintaa vittuillaakseen venäjälle.... Tästä saisi niin pitkän luettelon, että itseänikin jo hirvittää. En ymmärrä, miten länsipoliitikot ja bisnesväki voi näiden kanssa ylipäätään mitenkään touhuta, kun mihinkään sanomisiin tai sopimuksiin ei voi koskaan luottaa!

Tarinointia venäjästä ja venäläisyydestä voisin jatkaa vaikkapa ja kuinka. Sen verran rietoo tuo ryssän touhu. Nyt kuitenkin lähden lumitöihin. Ihan perinteisesti kolalla - ei motorisoidulla lingolla.
Sen verran vielä... Eikö löydy minkäänlaista suomalaista lainkohtaa, jolla saataisiin turpa tukittua dosentti Johan Bäckmanilta. Tuo kusipää on täydellisesti imuroinut venäläisen valehtelemisen taidon ja Kremlin apurahan turvin jauhaa suomivastaista propagandapaskaa yhtenä virtana. Kaikkien trollien kantaisä. Kyllä saunan takana olisi vielä tilaa...

Sukeltaja lehden artikkeli joulukuu 2014

Tervehdys kaikki sukelluksen harrastajat ja liiton lehden lukijat.
Lehden artikkeli on näemmä sen verran herättänyt kiinnostusta, että monet ovat käyneet näitä blogisivujakin katselemassa.
Indonesian reissuun liittyvät kirjoitelmat ja kuvat löytyy helpoiten tuosta oikeassa reunassa olevasta blogiarkistosta. Katso sieltä postaukset tammi- ja helmikuulta 2014. Lehden artikkeli luonnollisesti raapaisi vain pintaa. Arkistosta löydät sitten muut tarinat ja huomattavasti enempi kuvia.
Saa toki näitä muitakin juttuja lukea jos mielii. Aikas lailla vene- ja kalastuspainotteisia ovat...

Jos suunnittelet omaa reissua Indonesian suuntaan, laita vaikka kysymyksiä tätä kautta. En julistaudu ehdottomaksi asiantuntijaksi, mutta mahdollisuuksien puitteissa yritän olla alan harrastajille avuksi.
Tammikuun 2015 puolen välin nurkilla taas lähdetään. Ei vielä olla päätetty minne päin Indonesiaa.
Jää nähtäväksi. Seuraile tätä blogia tuolloin, jos aihe kiinnostaa.
Hyvää joulun odotusta kuitenkin ennen sitä.

Elämäni ensimmäinen selfie

Talvi tuli Porvooseen

No - lienee kuitenkin tilapäistä tuo talvi. Eilen sunnuntaina oli vielä mitä parhain veneilykeli. Tänään tilanne olikin jo hieman jäätävämpi.

Yksinäinen kameramies

Lauantaina ajettiin uusi vene Porvooseen. Tai itse asiassa Hamariin. Niin - pitäisi veneelle talven aikana keksiä nimikin... Norjassa sillä oli vain rekisterinumero. Suomessa veneillä on aina nimi rekkarin lisäksi. Pittääpä tuota tuumaella oekein ajan kanssa, savolaisittain. Eilen siis sää oli mitä parhain ja lähdettiin heilumaan Äggskärille kameran kanssa. Kyseinen skär on Porvoon saaristossa Pellingin länsipuolella. Hieno paikka. Tänään Karin kanssa suunniteltiin jo veneen roudaamista lämpöiseen halliin talvea viettämään. On muuten aiheellistakin, koska tänään Hamarissa näytti jo tältä:

Omat veneet Hamarissa 1.12.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli lämpötila karannut -8 asteeseen. Vedet Hamarin satamassa kun ovat matalia, oli meri mokoma jäätynyt. Säistä ammatikseen vitsailevat ovat profetioineet lämpöisempien kelien puolesta taasen tiistaista alkaen. Eiköhän veneilyt kuitenkin tältä kaudelta ole jo pulkassa. Täytyy antaa periksi. Toivottavasti saan nuo molemmat tällä viikolla talvelta suojaan. Verkkovene Buster sentään on jo sisällä.

Mutta takaisin sunnuntaihin. Kaikki Porvoolaiset, joilla on vene, ovat käyneet Äggskärissä. Saari kuuluu Porvoon kaupungin virkistysalueisiin. Keskikesällä siellä toisinaan on väkeä ruuhkaksi asti. Parempi siis näin joulukuun taitteessa. Oli siellä nytkin yksi kalamies meidän lisäksi. Tullut Hamarista pienellä avoveneellä. Huonosti kuulemma tuli kalaa. Meillä ei ollut rapaloita - oli vain kamera. Kameran kanssa sitäpaitsi tulee harvemmin hukkareissuja.  Alla kuvasaalista.

Jäätaidetta

Äggskärin majakka

Äggskäristä länteen

Kovaa vettä ja heinää

Niukkaa kasvua

Äggskär Porvoo

Äggskärin rantakallioita

Minor 34 Offshore

Nyt se on sitten kotona. Uusi vene nimittäin. Siitähän jo viimeksi hieman hehkuttelinkin ja uhkailin kertoilla enempi, jahka vene on Suomessa. Paatti matkaili rekan kyydissä Norjan Bergenistä Stadiin saakka. Bergen - Oslo - Tukholma - Turku - Helsinki. Kiitokset siitä Jounille ja Masalle. 20.11. torstaina aamulla Sompasaaren entisestä satamasta Mr. Merilä nosti veneen mereen ja Hakos Villen kanssa siirrettiin se omaan laituriin Siltavuoren salmeen. Juhlallinen hetki - täytyy sanoa!

Rahdin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Masa (Scania-kuski) kertoili, että lähdön jälkeen Bergenistä kun tie nousee ylös tunturille, meinasi parin miinus-asteen siivittämänä tie olla hieman jäinen. No onneksi ei rekka ottanut persmäkilähtöä mutkaisella tiellä, joka käy tunturissa yli kilometrin korkeudessa.  Tullauksen suhteen välillä melkein niska rupesi punertamaan. Paperisavotan hoidin ihan itte. Loppujen lopuksi kaikki senkin osalta saatiin finaaliin, vaikka useasti ristiriitaisia tietoja sainkin tulliin soiteltuani. Seuraavan kerran sitten tiedän paremmin, mitä tarkoittaa "passitus EU:n rajalta" ja mikä on T1 lomake... EUR. 1, Certificate of Origin, Movement Certificate, vaatimustenmukaisuusvakuutus, etc...

Minor 34 WRS All Season Boat

Tilapäinen talvikin ennätti iskemään viikonlopuksi. Perjantaina juuri ennätin tankkaamaan 400 ltr dieseliä veneeseen ennen lumimyräkkää. Takaisin laituriin ajaessa oli jo viiden sentin lumikerros kannella. Ei haittaa - tämähän on valmistajan esitteen mukaan "All Season Boat"! Meri on kuitenkin sula ja se tarkoittaa, että viikonlopun aikana päästiin vapauttamaan paatin villit hevosvoimat ja kuvaamaan venettä ensi kauden markkinointimatskuja varten. Hieman talvisia ovat kuvat, mutta meillä veneilykausi on muutoinkin pitkä - jäiden lähdöstä jäiden tuloon. Oolsiisonia parhaimmillaan!

Minor 34 runs 43 knots

Niin - ne hevosvoimat... (sorry te lukijat, joita ei tekninen data kiinnosta) Tässä veneessä on liki kaikki mahdolliset vermeet ja peräkannen alla Volvo Penta D6 370 hv. Ja mikä parasta - niitä on kaksi. Eiks se tee yhteensä 740 hv... CE-kilvessä lukee "Suunnittelukategoria B" eli avomeri ja max 14 henkilöä kantamuksineen. Kyllähän tällä voi ulkosaariston karikkojen reunoille lähteä tyrskytaimenta heittelemään hieman huonommassakin kelissä. Ja ihan turvallisesti. Eikä aikaa kulu paljoa kalapaikoille siirtymisiin. Matkavauhtia 33-35 solmua ja kylläpä plotterin gps käväisi siellä 43 solmun paikkeilla. Perskules kun vähän lapsettaa ja virnuiluttaa...

Nyt vaan talven aikana ruvetaan Joren kanssa laittamaan ensi kautta markkinoinnillisesti nippuun. Kotisivut uusiksi ja vieraita koti- ja ulkomailta. Helsinki By Sea, Porvoon saaristo, Porkkala, Sipoon saaristo ja jopa osittain Saimaa. Usko on kova - lamasta huolimatta.
Liisalle iso kiitos kuvista. Meinasit palelluttaa kätöset laiturilla seistessä. Me vaan veneessä näpyteltiin lämmityslaitetta isommalle ja pidettiin ovet kiinni.

Minor 34 talvisissa maisemissa

Liisa unohtui laiturille

Minor 34 Helsingin vesillä

Minor 34 Villingin edustalla

Bergen Norway

Jotkut kärsivät näin syksyllä flunssasta ja kuumeilevat. Itsellä ei flunssasta ole tietoakaan, mutta paattikuume on ottanut ylivallan. Ahvenenmaalla käytiin jo aiemmin loppukesällä yhtä tarjokasta katsomassa. Se osoittautui liian pieneksi ja hitaaksi. Kreikasta, Nafpliosta löytyi tosi kiinnostava yksilö. Sen ennätti viemään joku venäläinen meidän nenän edestä. Roudas veneen kuulemma Dubaihin. Siihen ei lannistuttu. Raisioon katsomaan yhtä tarjokasta  - ei kuitenkaan täysillä iskenyt se paatti. Seuraavaksi Norjaan ja siellä Bergeniin. Sieltä se sitten löytyi ja nyt on jo kaupatkin sovittu.
Pitäis vielä maksaa ja roudata se jotenkin Suomeen. Näin syksyllä ei aivan viitsi Atlantia pitkin lähteä veneellä päästelemään. Matkakin on aika pitkä. Rahtitarjouksia siis ja eiköhän tuo sieltä kotiin saada.

Minor 34 Offshore

Veneestä ja sen kotiin saamisesta lisää joskus myöhemmin.
Norjassa on tullut muutamia kertoja käydyksi. Pohjoisen retkillä ja muutama pakollinen Oslon matka entisessä elämässä. Nyt pidettiinkin veneen tsekkaamisen ohella miniloma. Bergenissä kun meistä kumpikaan ei aiemmin ole käynyt, niin pitihän sinne hieman aikaa varata. Lähdettiin varhain lauantai aamuna 19.10. lentäen Osloon. Sieltä junalla, ehkäpä maailman kauneinta rautatiereittiä, Bergeniin illaksi. Sunnuntaina ihmeteltiin kaupunkia ja maanantaina käytiin venekaupassa aamupäivällä ja iltapäivä taasen meni tallustellessa pitkin Bergenin kapoisia kujia. Yöjunalla Osloon, jossa meillä oli koko päivä aikaa. Tiistai-iltana lento takaisin kotiin.

Finse railway station

Junakyyti Oslosta Bergeniin on aikas lailla hidas. Ehtiipähän ihmetellä todella hienoja maisemia. Loppukesällä tuli luettua Jan Guillonin kirja "Sillanrakentajat". Juuri tätä rataa ja näiden vuorten ylityksiä ja läpimenoja Lauriz Laurizen oli rakentamassa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kaksi muuta kirjan veljestä viihtyi toisaalla... Kirjan, vaikkakin osiltaan mielikuvitukselliset tarinat, saivat lisää syvyyttä, kun itse istui jyskyttävän junan kyydissä noissa tunneleissa ja korkeilla silloilla...Enempi olis tietty nähny, jos keli olisi ollut kirkkaampi. Vähän oli vuorenhuiput usvassa ja monin paikoin junakin oli ihan pilvessä! Radan korkein kohta on Finse:n asema, joka on 1222 metriä merenpinnan yläpuolella. Luntakin oli siellä maassa ja puissa.

Bergen, view from Flöijen

Ja sitten Bergen. Uskomattoman hieno kaupunki! Entinen Hansa-ajan kauppakeskus. Monesti maailmalla on tullut ihmetellyksi näitä täydellisen satamapaikan tyyssijoja. Tämäkin kaupunki ja sen satama on Atlantin rannalla, mutta pienen vuonon pohjukassa, jonka edessä vielä valtameren aalloilta ja myrskyiltä suojaava saaristo. Aivan täydellinen sijainti. Vanha puukaupunki on kokenut useita tuhoja ja paloja. Viimeisin iso sellainen vuonna 1702, jolloin koko kaupunki paloi maan tasalle. Ei kun poijjaat rakensivat kaiken uusiksi! Nykyisin Bergenin vanha osa, Bryggen, on Unescon maailmanperintökohde. Eikä syyttä - niin hieno se on!

Bergen Bryggen

Yli 300 vuotta vanhoja rakennuksia, kapeita kujia ja lankkukäytäviä. Vähän tulee mielleyhtymiä Porvoon vanhoihin ranta-aittoihin. Tietynlaisia makasiineja ne on nämäkin ollut. Ne ovat toimineet varastoina lähteville ja tuleville kaiken maailman tavaroille. Niissä on tehty isoja ja pienempiä kauppoja. Tavaraa on lossattu laiturissa Atlantille lähteviin tai sieltä saapuviin purjelaivoihin. Touhu on ollut vähintäänkin dynaamista tämän päivän termistöllä ilmaistuna.
 Tietty kalastaminen on kuulunut aina tämänkin paikan perusolemukseen. Atlantihan on aiemmin ollut täynnä kalaa. Valitettavasti kalastuslaivastot ovat pienentyneet Bergenissäkin kalan määrän vähetessä. Jotkut kuitenkin sinnikkäästi vielä kalastaa. Ja hiukka isoilla vehkeillä! Entisenä tanskalaisen troolarin omistajana mieltä oikein lämmitti laiturissa makoillut kalapaatti nimeltään Odd Lundberg. Askelmitalla harppoen pituutta about 50 m!

Fishermans Friend in Bergen

Kävelykilometrejä Bergenissä kertyi varmaan vähintäänkin 20. Pääsääntöisesti mentiin ylä- tai alamäkeen. Rakot jaloissa tuloksena. Onneksi viereiselle Flöijen vuorelle kulki vaijeri/raidekondoli. Kyllä paikalliset toki sinne  reippailivat jalkapelissä. Norjalaiseen mentaliteettiin kuuluu, että sunnuntaisin koko perheen voimalla kiivetään ylös vuorelle. Mieluiten mahdollisimman vähissä vaatteissa, jotta karaistutaan. Eväsleivät repussa päällystettynä Mees-juustolla. Ne sitten nautitaan ylhäällä kieltämättä mahtavissa maisemissa. Lapsetkin näyttivät jotensakin tyytyväisiltä vuoren laella nousu-urakan jälkeen. Sillai Bergenissä.. Yksi kiukutteleva poika tavattiin ja sekin Oslossa...

Angry boy in Oslo

Yöjunalla siis Osloon. Ei päästy sänkyvaunuun ja yritimme parhaamme mukaan torkkua tuoleissa. Epämääräisten ja huonojen yöunien jälkeen hillitön tallustelu jatkui Oslossa koko päivän. Siellä kierrettiin merkittävimmät ja "pakolliset" nähtävyydet. Ajatukset jäi kuitenkin kauniiseen Bergeniin, joten ei Oslosta tämän enempää. Muutamat kuvat vielä Bergen/Bryggen.
Niin ja se vene pitäis hommata kotio..

Bergen mountain view

Bryggen takakuja

Bryggen vanha puutalo

Bryggen lankkukuja

Bryggen old wood

Bergen by night

Anttolaa, Ahvenenmaata, Porvoota...

Mitenkäs liki kuukausi vierii näin joutuisaan... Aurinkoa, sadetta, kylmää, lämmintä, yöpakkasia... Syksy saa ja puuhat monipuolistuu. Paljon on taasen ennätetty siellä sun täällä. Käytiin jopa ulkomailla - melkein! Niin - taitaa se Affenanmaa kuitenkin Suomeen kuulua. Ainakin vielä. Jos ei venäläiset päätä tehdä Krimejä senkin suhteen... Viimeksi meni kirjoitukset niin negaation puolelle jotta. Yritän nyt nähdä asioita valoisemmasta vinkkelistä.

Affenanmaalla käytiin Liisan kanssa. Ihan Turusta käsin laivalla Maarianhaminaan, jossa vieteltiin yksi yö. Tai oikeesti puolikas, koska myöhään yöllä oltiin vasta perillä. Venekuume on jälleen iskenyt pahemman kerran ja tsekattiin yksi tarjokas. Hieman liian pieni oli kuitenkin se vene tulevaan käyttötarkoitukseensa. Kiva reissu kuitenkin kun jäi aikaa maleksia kylillä ja tietty Pommern-laivalla. Ankkuri löytyi, mutta ei mahtunut reppuun!

Olli ja ankkuri

Pommern Maarianhamina

Ei siis ostettu venettä ja seuraavaksi viikonlopuksi, perjantaista maanantaille, huristelin Anttolaan höyryalus Kaimalle. Jo keväällä olin ko paatin kimpussa Mikkelissä ja jossakin vaiheessa laivan kannella pidettiin rapujuhlat aluksen ollessa Joren ja Marin mökkilaiturissa Anttolan Saukonsalossa. Siellä se oli nytkin ja sain puuhasteltua keskeneräisen keulahytin valmiiksi pieniä lakkauksia lukuun ottamatta. Villen hytistä tuli kieltämättä kuin karamelli. Pieni mutta makoisa. 

s/s Kaiman keulahytti

Keulahytin valoventtiilit

s/s Kaiman tammiportaat

Hemmetin kiva oli ittekseen vietellä muutama päivä luonnon helmassa. Kolmena iltana perätysten sauna lämpimäksi ja campingit kiukaalle. Raikasta olutta kyytipojaksi. Kyllä kelpasi. Ja se luonto! Iltaisin jähmetyin oikein kuuntelemaan totaali hiljaisuutta, jonka rikkoi ainoastaan muutama kuikan huuto. Yhtenä iltapäivänä jostakin kaukaa kuului lentokoneen vaimea ääni. Kaksi kertaa neljän päivän aikana jossakin meni auto. Kaukana tosin.

Vaikka sitä asuukin maalla, kyllä täällä porvoolaispeltojen kulmilla aina jotakin ääniä kuuluu. Melkeinpä oli unohtunut, miltä kuulostaa, kun oikeesti on hiljaista. Tai - eihän se miltään kuulosta kun mitään ei kuulu. Taitaa olla enempi näitä fiilisjuttuja. Kyllähän me suomalaiset ollaan hiljaisuutta koettu. Taasen hiljaisuuden keskellä tuli mieleen ulkomaan elävät. Mistäpä Euroopassakaan löytyy Saimaan peräkulmien kaltaista äärettömältä tuntuvaa tilaa ja äänettömyyttä? Eipä tartte perustaa mitään hiljaisuuden keskusta, kuten Oulun liepeille on suunnitteilla. Liki koko Saimaan alue on yksi hiljaisuuden keskus! Lisäksi vielä Saimaan puhdas ja kirkas vesi. Joku ulkomaalainen muutamia vuosia sitten paatillani oli täysin ihmeissään  ja lausui mieleeni syöpyneet sanat: " you fucking guys are sailing in drinking water with your boats!!" Näinhän se on totuus.

Auringonlasku Anttolassa

Kaislikko aamu-usvassa

Hiljaisuuden vallitessa

Meinaapa mennä pateettiseksi Saimaan ylistämiseksi...  Viime viikonloppuna taas Liisan kanssa matkusteltiin. Tällä kertaa kotikaupunkimme Porvoon keskustaan. Ulkomailla tulee kierreltyä vastaavissa paikoissa ihastelemassa huonompiakin maisemia ja miljöitä. Helposti unohtuu, mikä kulttuuripläjäys ja kaupunkikaunotar meillä on ihan tässä vieressä. Oli siellä taasen muutama japsi meidän lisäksemme heilumassa kameroineen. Vastaavasti kuin me Tokiossa. Sillä erotuksella, että meillä täällä on paljon hienompaa. Muutama todiste tähän perään...

Täysin kestämätöntä. Tällaista ei voi hyväksyä.

Nyt täytyy purkaa ahdistunutta mieltä. Muutaman viime päivän aikana mediaa kun on tarkkaan seurannut, ei voi kun ihmetellä. Mielestäni merkillistä touhua maailmalla sekä Suomessa. Muutama kantaa ottava kommentti ja ihmetys. Ilman keventäviä kuvia.

1. Pääministerimme Stubb päivänä yksi oli sitä mieltä, että hyvä kun ihmiset liikkuu ja vaihtaa duuneja. Lasse Männistön erosta kansanedustajuudesta oli siis kyse. Heti seuraavana päivänä Stubb kuitenkin oli sitä mieltä, että tällaiset keskenään sovitut paikan vaihdokset ja nimitykset ovat 70- ja 80-luvun politiikkaa. Tyypillisiä kabinettinimityksiä, jotka ei ole enää tämän päivän politiikkaa. Miksi Stubb teki 70-luvun politiikkaa päivänä yksi hyväksymällä ja kannustamalla Rädyn ja Männistön kähmyilyjä? Ei ole käsitystä tai näkemystä selkeästä linjasta. Varmasti hyvä ja mukava heppu pölöttämään Euroedustajana Brysselissä, mutta Suomen pääministerinä uskottavuus nolla.

2. "Täysin kestämätöntä. Tällaista ei voi hyväksyä" Tätä kommenttia on taajaan saatu kuulla Euroopan johtajien suusta koskien Ukrainen kriisiä. Tai heiltä on jäänyt huomioimatta, että siellä on sota eikä enää mikään kriisi. Ihmisiä tapetaan päivittäin ja millään ei tahdota tunnustaa tosiasioita. Toistaiseksi mitään konkreettista ei olla tehty. Toki pakotteet Venäjää vastaan. Niilläkö pysäytetään diktaattori-Putinin Novo Rossija hanke. Pakotteita asetellaan asteittain ja ryssillä on aikaa niihin varautua. Esim. kun jäädytetään Putinin kavereiden varoja Euroopassa, siitä ilmoitetaan etukäteen, jotta ennättävät siirtämään varansa muualle. Miten voidaan Euroopassa olla noin sinisilmäisiä ryssän suhteen? Onko historia unohtunut? Eikö todellakaan ymmärretä, mitä tällaisen kompleksoituneen entisen KGB-miehen, nykyisen Tsaarin, suurvaltauho käytännössä tarkoittaa ja pitääkö siihen suhtautua vakavasti? Toimet tuomitaan käytännössä vain verbaalisesti, tällaista ei voi hyväksyä-jutuilla. Päästään sitten joskus toteamaan, että ei me tuollaista hyväksytty... Sanottiinhan me aiemmin, että "hyi teitä ku tollai teette"...

3. Fennovoima ydinvoimalahanke. Miksi Jan Vapaavuori niin kiimassa ajaa hanketta läpi? Paljonko Rosatom maksaa hänelle, jos hanke toteutuu? Hänen viimeisenä vetonaan on se, että hankkeessa vaaadittava suomalainen omistus ei tarkoitakaan Finland. Kotimaisena täytyy hänen mukaansa tässä maailmassa hyväksyä myös EU-pohjainen omistajuus. Venäjä par aikaa ilmaisee todellista luonnettaan Ukrainassa ja tämä syvästi neuvostomielinen "pikku Putin" Vapaavuori väkisin on samaa suurvaltapolitiikkaa tuomassa Suomen rajojen sisälle Rosatomin muodossa. Voi kun koko Fennovoima-hanke kaatuisi tulevassa eduskuntakäsittelyssä. Ranskalaiset sentään päätyivät ratkaisuun olla toimittamatta ensimmäistä Mistral-luokan sota-alusta venäjän Mustanmeren laivaston Sevastopolin tukikohtaan Krimille. Siinä päätöksessä on munaa! Vapaavuori ei ole munista kuullukaan. Paitsi kanan sellaisista, joita aamiaiseksi syödään.

4. Suomen venäläiset seuraavat myös eri medioita. He ovat keskimäärin sitä mieltä, että parhaan käsityksen Ukrainen tilanteesta ja maailman menosta saa venäläisistä lähteistä. Siellä kun samasta tapahtumasta eri mediat kirjoittaa eri sisältöisesti. Näin lukija saa ikään kuin perspektiivia asioihin. Voi helvetti, että on näkökyvytöntä jengiä! Venäläisen propagandan kasvatteja. Suomalainen lehdistö ja koko paikallinen media luokitellaan samalla epäluotettavaksi neuvostovastaisuutensa takia. Just näinhän se varmasti on...

5. Suomi on täysin valmis maa. Valiolle sattui pieni virhe ja litran mansikka-vanilja jogurttipurkkiin lipsahti pieni kirjoitusvirhe. Mansikka taipui ruotsiksi jurgubb. Yks helvetin d-kirjain jäi siis pois. No viranomaisten mukaan tämä ei kuitenkaan aiheuta kuluttajalle tuoteturvallisuusvaaraa. Siis VAARAA! Kyllä meitä jogurtin latkijoita pidetään tyhminä. Ainakin ruotsiä äidinkielenään puhuvia. Kyllä tällaiseen merkittävään epäkohtaan on luonnollisesti puututtava. Onhan sentään kysymyksessä d-kirjain. Tosin pieni sellainen!

6. Suomessa on pikku hiljaa ymmäretty lähteä markkinoimaan käsitteitä "tila" ja "hiljaisuus". Näitä kahta tästä maasta löytyykin. Kiinalaisille ja japseille ihan uusia käsitteitä. Markkinoita varmasti riittää ja hyvä niin.
 No - Oulun liepeillä Haukiputaalla on meneillään rakennushanke, jossa on mukana mm. MEK, Sitra  ja Metsähallitus. Kyseessä on ns. Silentium-hanke ja tuloksena pitäisi aikaa myöten syntyä hiljaisuuden keskus. Perusajatuksena olisi "seesteinen rauha kaikessa toiminnassa". Keskukseen rauhoittumaan tulevien autotkin jätetään rakennuksista kauaksi, eikä niillä kurvata roheesti pääoven eteen. Kuulostaa ainakin minun mielestä tosi hyvältä. Mutta, mutta...
Paikalliset mökkiläiset Hämeenjärvellä valittavat hankkeesta jo toistamiseen. Syynä: Keskus pilaa rauhan! Tämä siitä huolimatta, että suunnitellun hiljaisuuskeskuksen vieraat nauttivat järjestetystä hiljaisuuden ohjelmasta. Mites se olikaan se vanha sanonta siitä, kun virran yläjuoksulta uiskentelee veden tuomana veistetty puunlastu. Johan lähdetään kirves olalla katsastamaan uutta tulijaa! Hiljaisuuskeskus pilaa rauhan! Näinhän se sit varmaan on...

Elokuun kaksi viimeistä päivää merellä

Olihan sitä säävitsailijat lupailleet liki kesäistä säätä viikonlopulle. Todellisuus ei aivan korreloinut ennustusten kanssa. Merellä kuitenkin lauantai ja sunnuntai vieteltiin. Tällä kertaa ihan omalla veneellä.
 Yksi suosikkipaikkojamme on Söderskärin majakkasaaren pohjoispuolella oleva saariryhmä. Kartasta löytyy nimi Satamasaaret. Nimen perusteella sinne aikoinaan mentiinkin ankkuripaikkaa etsimään. Vanhat nimet kun useasti perustuvat johonkin konkreettiseen. Ihmetystä toki herättää, miksi ko saariryhmän pohjoisin saari on nimeltään Ölhuvudet/Sonninpää!! Hienoja ulkosaariston kallioluotoja. Lisäksi siellä saa liki aina olla rauhassa muilta veneilijöiltä. Hyvä niin. Sielu lepää niissä maisemissa. Tosi hyvillä kiikareilla toki näkyy Vuosaaren Aurinkolahden korkeat talot, mutta käskeekös sinne päin kukaan kiikaroida.

Lauantai-iltana saatiin pieni kuuden minuutin hetki nauttia erityishienosta auringonlaskusta. Alempana olevista kuvista voit helposti nähdä, että Stadin päällehän se aurinko putosi.

Pasilan TV-torni kannattelee aurinkoa

Jotenkin meinasi karata käsistä koko tilanne. Aurinko oli länsisuunnalla koko ajan pilvessä. Paitsi juuri ennen mailleen painumista se putosi kuudeksi minuutiksi pilvirajan alapuolelle kadotakseen juuri kohta taivaanrannan taakse. Täytynee todeta, että kuvia ei ole millään tavalla manipuloitu. Ei edes värejä korjattu. Tuolllaiselta se vaan näytti.

Sunset over Helsinki

Beautiful colours over Helsinki

Kaiken tuon jälkeen toli lähes totaalinen pimeys. Noin ulkona saaristossa ei muutaman linjataulun valovilkun lisäksi ole muita keinovaloja. Paitsi kyllähän me kotona maalla ollaan pimeyteen totuttu. Ei pelottanu yhtään...

Sunnuntaina heiluttiin kameran kanssa pitkin lähiluotoja. Edelleen tämä säilyy suosikkipaikkana. Kuvat puhukoon puolestaan. Söderskärille pääsee muuten julkisilla. (siis sinne ajaa vesibusseja) En tiedä kuinka pitkälle syksyyn. Jos et ole käynyt siellä, suosittelen. Ohessa siis maisemia niiltä kulmilta.

Söderskär etelässä

Söderskär old lighthouse

Jääkauden ja meren yhteistyön tulos

Valaan selkä?

Pieni lahden poukama

Sisäjärvi (aika pieni kylläkin)