Ternate, muutama lisäkuva

Olli ja 32 vuotias maski

Pöytäkoralleja

Yöllinen tonnikalasaalis

Liisa veneen katolla

Ternate, sukeltamista ja ihmettelemistä

Ihan tähän kärkeen, ettei unohdu... Itse kun olen muutaman hyllymetrillisen lukenut menneiden aikojen merenkulkua käsittelevää kirjallisuutta. Neljä vuotta sitten käsissäni oli kirja nimeltä "muskottisota". Alkuperäistä kirjoittajaa en muista, mutta kustantajana John Nurmisen säätiö. Kirjassa Eurooppalaiset pöhelöt seilasivat mausteiden, muskotin ja neilikan perässä maustesaarille. Juuri tänne Ternatelle, Tidorille ja Banda-saarille, jossa jo parina edellisenä vuotena ollaan jo oltu. Kirjan luettuani sain pakkomielteen, että tuonne on päästävä. Nyt siis jo historiaa havisutellaan kolmantena vuonna peräkkäin. Jos historia kiinnostaa, suosittelen ko kirjan lukemista. Samalla selviää, että ei ne hollantilaiset ihan kilttejä poikia ole reisussa olleet, ainakaan tuolloin...

Gammalamma tulivuori

Eilinen meni kylillä dallaamiseksi. Ei päästy vielä siis sukeltamaan, ja kerrytimme paikallistuntemusta jalan kulkemalla ja yleisellä ihmettelyllä. Ihmiset ovat kovasti ystävällisiä ja avuliaita. Jopa pyyteettömästi ilman rahallista tarkoitusperää. Samoin kertaakaan ei ole tarvinnut lompakkosa/kännykkänsä puolesta pelätä. Rikollisuusei ole vielä tänne saanut jalansijaa. Samoin helpottava asia on, että turistia ei pyritä kusettamaan joka käänteessä. Hinnat näyttää olevan samat kaikille.

Tänään perjantaina olikin sitten kolmen sukelluksen päivä. Veneellä mentiin Ternaten ja Tidoren rantariutoille. Jälleen kerran - hienoja on mestat. Sukelluspäivissä itseäni merifriikkinä viehattää toki itse sukeltaminen, mutta laajalti myös merelle pääsy veneellä ja saarelta toiselle kulkeminen. Jos ei sukellettaisi, lähdettäisiin kumpikin joka tapauksessa merelle ja island hopping kierrokselle. Sukelluspäivän aikana saarikierrokset tulee kaupantekijäisinä.Kovasti kaikilla päivän sukelluksilla yritin samalla etsiskellä hollantilaisen tai portugalilaisen muinaismuiston. Niitä löytyy yhä edelleen meren pohjasta. No sellaista ei löytynyt, mutta löytyi kovin harvinainen Orang Udang-rapu. Kuvassa tuo oranssi ötökkä. Kumpikaan meistä ei aiemmin ole ko ökkiäistä nähnyt. Hollantilaisen musketin palasista viis, nähtiin sentään Udang!

• Iloinen Dive Master ja venemiehet

Takaisin Ternatella

Eletään keskiviikkoa kellon ollessa about 11.00 Lähdettiin aamulla Tobelosta klo 05.00. Autolla 3 1/2 tuntia Sofifiin, veneellä sieltä Ternatelle. Juuri nyt ollaan hotelli Boulevardissa. Ihan tappipaikalla keskustassa ja rannassa. Seaview huonetta emme sentään kustannussyistä ottaneet.

Hotel Boulevard Ternate

Eilinen päivä pöllöiltiin Tobelossa. Mopo jäi vuokraamatta. Viranomaiset ovat tiukkana ajokortista, joka ei tietenkään ole mukana. Viranomaisia nähtävästi kunnioitetaan/pelätään, koska kortittomuus syystä mopoa ei vuokralle saatu. Edettiin siis vaihteeksi jalan ja bento-kyydeillä. No - sitten tapahtui ihme. Hotellin aulaan pölähti kaksi valkoista, pariskunta ja nuoria tietty. Where are you coming from... Oh we are from Finland! Siis ainoat valkoiset Tobelossa meidän lisäksi, Terttu ja Pyry. Suomesta. Iloista sanan vaihtoa ja reissukuulusteluja. Mentiin illalla porukalla syömään hotellin lähellä olevaan ruokahuoneeseen (rumah makan) ja pölistiin ihan suomen kielellä. Terveiset vaan Tertulle ja Pyrylle, jos satutte lukemaan. Kyseinen ruokahuone valittiin illan suomalaisuusteeman mukaan: paikan nimi on Arto Moro. Ruokailun jälkeen toivoteltiin hauskat reissun jatkot. Nuoret lähtee huomenna Kakaralle ja me siis peruutimme Ternatelle.

Täällä automatkat on enempi kuin hauskoja. Tänäkin aamuna heti varhain sama kuvio toteutui välillä Tobelo-Sofifi. Auto oli ihan jees kolme penkkirivinen Toyota. Ihan pimeetä vielä klo viisi. Kaikki ikkunat auki ja heti kaupungin jälkeen vauhti 80-130. Ja musaan volyymia koko ajan lisää. Taas kuultiin Boney M:n ihan tuore hittibiisi By the rivers of Babylon... Ja sitten sitä paikallista siirappia. Vieläkin janottaa, kun oli niin makeeta. Ja lujaa!

Veneet jokisuulla Ternate

 Tälle päivälle ei ole mitään erityistä ohjelmaa. Muutama keltainen Euron seteli pitäisi vaihtaa miljooniksi IDR:ksi. Sitten jo tuttuun Dive Centeriin sopimaan mahdollisista sukelluksista lähivesillä. Pakko oli laittaa tuo venekuva. Kovana venemiehenä aina kiinnostaa... Kuvassa hieno Yamaha perämoottorinäyttely Ternaten keskustassa. Yhteensä 46 kpl! Jokisuulla veneet on hyvässä suojassa mainingeilta.Sen verran vatsaa jo kurnii, että pitää lähteä just nyt kylille etsiskelemään paikallinen Arto Moro. Tiedä, jos vaikka tavattaisiin nice people from Finland! Will see...

Morotai kaksi henkilökuvaa

Tässä vielä kaksi henkilökuvaa. Toinen Olli sukelluspuku päällä ja toinen museo- ja monitoimimies Muhlis Eso Morotailta. Jasulle isot kiitokset sukelluspaidan lainasta. Lupaan tuoda takaisin...

Morotai kuvia

• 
  

Morotai Indonesia

Lauantaina matkattiin saarelle nimeltään Morotai, Tobelosta katsoen koilliseen. Morotai toimi merkittävänä näyttämönä toisen maailmansodan aikoihin. Ensiksi japanilaisten, sitten amerikkalaisten tyynenmeren laivaston komentopaikkana ja sotilastukikohtana. Löytyy toki netistä lisää tästä aiheesta, jos historia kiinnostaa. Me kuitenkin matkattiin Morotaille eri tarkoitusperät mielessä. Pulau Kakaralla meitä sukellutti Mr. Yus. Hänen kanssaan sovittiin kuuden sukelluksen setti Morotaille. Kaikki tarvittavat kamat lähti mukaan siis Kakaran Dive Centetistä. Myös sama vene kahden hepun toimesta siirtyi Morotaille. Me mentiin pienellä "autolautalla" kahden ja puolin tunnin matka.

Saavuttiin Morotaille iltapäivällä lauantaina ja eka sukellukselle lähdettiin jo heti majoittumisen jälkeen. Veneellä 20 min lähisaaren riutalle ja veteen. Upea paikka. Sää oli hieman sateinen jo sukelluksen alussa. Kun noustiin tunnin kuluttua veneeseen, alkoi varsinainen tropiikkisade lähes myrskytuulen saattelemana. Heput lähti ajamaan Morotain satamaa kohden (olettivat suunnan) Rajussa sateessa ja tuulessa kuitenkin näkyvyys putosi lähes olemattomaksi ja heput tietysti eksyi. Piti sitten suomalaisella tyyneydellä ja merenkulkutaidoilla ottaa tilanne haltuun ja navigointivastuu. Puhelimesta saatiin summittainen sijaintitieto (kiitokset Nokia 925) ja jostakin löytyi irrallinen pieni kompassi. Näillä mentiin. Heput oli Morotaille ajelleet lautan perässä, että merenkulkutaidot ja silleen...

Sunnuntaina ekalla sukelluksella historian havinaa. Hyvin säilynyt lentokoneen hylky 40 metrin syvyydessä. Kaverina jenkki-Jeep ynnä muuta sotahilkettä. Loppusukellus varsinaista luontoretkeä. Riutat on täälläkin kunnossa. Näkyvyys toki voisi olla hieman parempi. No ei valiteta, kyllä 25-30 metriä on hyvä. Jotenkin aina vertaa viime talven näkymiin Banda-saarilla, missä mitattiin 60 m vaakanäkyvyyttä. Toinen ja kolmas sukellus oli myös luontoretkilinjoilla. Ei löytyny enää hylkyjä, kuten Red Beachin edestä. Red Beachilla oli tuo jenkkien tukikohta. Sukellusten evästauko vietettiin Zum Zum saarella. Siellä majapaikkaansa piteli Mr. Douglas Mac Arthur. Tuo kuuluisa kenraali ja jenkkien tyynenmeren laivaston moninkertaisesti ansioitunut komentaja. Häntä diggaillaan kovasti täällä yhä edelleen.

Meidän mukana pyöri Yusin kaveri, Muhlis Eso. Varsinainen vauhtiveikko. Hän on paikallinen museomies ja sotafriikki. Sunnuntai-iltana vierailtiin toista maailmansotaa käsittelevässä museossa. (siis Morotain näkökulmasta katsottuna) Siellä oli paljon näytillä Muhliksen kaivamaa kamaa. Aseita, ammuksia, kranaatteja, viestilaitteita, etc.. Muutoinkin ihan hyvä näyttely. Paljon valokuvia ja dokumentointeja menneiltä ajoilta.

Maanantaina kasiksi rantaan ja heti liikkeelle. Ajettiin taasen parikymmentä minuuttia Morotain satamasta luoteeseen. Uskomattoman hieno matalikko, jonka halkaisee noin 100 m leveä ja 40m syvä kanava. Tai underwater river, kuten Yus asian ilmaisee. Kanavan molemmat reunat ovat pystyjyrkkiä riuttaseiniä. Koko matalikkoalue on arvioiden pari kolme neliökilometriä.Yhdellä reunalla pieni kaunis saari. Tässä sukellettiin molemmat seinämät puolen kilometrin matkalta. Yksi hienoimpia paikkoja ever seen! Sukellusten jälkeen majapaikkaan, kuivat kamat päälle ja lauttarantaan. Paatilla takaisin Galelan kautta Tobeloon, jossa nyt siis ollaan. Kuvia yritän taas laittaa tähän heti perään. Toivottavasti saan muutaman.

Hauska huomio paikallisista ihmisistä. Aika monet kun joutuu jonnekin odottamaan, esim satamassa lautalle. Odottaminen on hauskaa puuhaa. Sillä on päämäärä ja se antaa alibin olla mitään muuta tekemättä. Ollaankohan me länsimaalaiset turhankin tehokkaita ja niuhoja? Yhtään turistia Morotailla ei muuten nähty. Saatiin olla ainoina apinoina kaikkien töllisteltävinä. Nyt on aamu ja tiistai. Jos saatais vuokrattua mopo täällä Tobelossa. Jäädään tänne päiväksi ja toiseksi yöksi. Huomenna takaisin Ternatelle.

Pulau Kakara lisäkuvia

Pulau Kakara kuvia

Pulau Kakara Indonesia

Niinhän siinä kävi, että Kakaran saarella ei ollut toivoakaan nettiyhteyksistä ja kirjoittelut jäi vähemmälle. Aikaa siis riitti omille ajatuksille ja keskinäisille filosofoinneille.

Pulau Kakara on yksi saarista, jotka sijaitsee pohjois-Halmaherassa Tobelon kaupungin edustalla. Muita saaria mm. Tagalaya, Pawole, Bobale, Telonue ja Tupu Tupu. Paattimatka Tobelosta about 25 min speed boat. Saaret pääsääntöisesti matalia ja joissakin aivan unelma-biitsit. Valkoinen hiekka, turkoosi meri, palmut... Tiedäthän niitä postikorttijuttuja.. Kakaralla vietettiin neljä päivää ja kolme yötä. Eilen, torstai-iltana tultiin takaisin Tobeloon. Yhdeksän sukellusta per nokka noiden saarten tosi hienoilla riutoilla. Mr. Yus toimi suk.oppaana ja paikallinen dive center oli perustettu muutamia vuosia sitten Kakaralle. Näin ollen kaikki kamat löytyi siis paikan päältä. Paitsi tietty minulle ei sopivaa märkäpukua. Suunto näytti joka sukelluksella veden lämmöksi 28 astetta, joten kylmä ei tullut. Toki aina pakolliset skraadet polvien tuntumaan. Pieniä törmäilyjä koviin koralleihin sallittakoon. Olimme majoittuneina samaiseen pytinkiin, jossa myös dive center. Ei siellä meidän kahden lisäksi muita sitten ollutkaan. Käytössämme oli siis oma makkari, omat pesutilat ja 45 neliötä olohuonetta. Lähitalossa asuva vanhempi pariskunta hääräili meille kolme ateriaa päivässä. Lisänä vielä ympärillä olevista maisemista ei voi löytää moitteen sijaa. Mielenkiintoiset on myös karttakordinaatit: 1 45'N 128 00'E. Siis juuri ja juuri ollaan päiväntasaajan pohjoispuolella.

Maanantaina kaksi sukellusta riuttapenkalle ja drop off. Sukellussyvyys maksimissaan 32m. Tähän vuoden aikaan vallitsee täällä länsituulet. (musim angin barat) Vaikka ollaan Halmaheran itäpuolella isommalta tuulelta suojassa, vääntää meri välillä 3-4 metristä maininkia. Se taas hiukan heikentää näkyvyyttä veden alla, vaikkakin vesi itsessään on puhdasta ja kirkasta. Valkoista rantahiekkaa kulkeutuu myös riutalle ja näkyvyys jää alle 30 metrin. No - onhan sekin jo hemmetin hyvä. Riutoilla ei näy merkkejä kalastamisesta dynamiitilla. Ehjää ja hyvässä kunnossa siis riutta. Merkille pantavaa on myös pehmeän korallin määrä. Täällä sitä on runsaampana ja värikkäämpänä, kuin etelä-Molukeilla. Käytössä oleva vene palaa aina yöksi Tobeloon. Samoin Mr. Yus. Pikku kämppäämme tulee aggregaattisähköt joka ilta kahdeksi tunniksi. Klo 19-21. Sen jälkeen vain täysin kirkas tähtitaivas.Tiistaina hoidettiin kolme sukellusta samoissa maisemissa. Suk.ryhmä on edelleen pieni - vain me kaksi ja Yus.

Keskiviikoksi saatiin länsimaista sukellusseuraa. Cai from UK and Mathias Sweitsistä. Ensimmäinen suk.saitti hieman erikoinen. Veneellä 40 min pohjoiseen päin Lisawa-Galela Bay. Lahden pohjassa sijaitsee veden alainen tulivuori, underwater volcano. Kaksi kraatria lähes vierekkäin halkaisijoiltaan about 25 m. Suk.syvyydet kraatereiden pohjalle 27 ja 33 m. Koko ajan molemmista pukkaa kuumaavettä ja toisesta ajoittain hieman tuhkaa. Reunamilla valtavat korallikasvustot, etenkin soft coral. Toinen sukellus lähempänä Kakaraa.

Eilen torstaina taas kaksi dyykkiä. Matias saapui veneen kyydillä, Cai ei tullut. Tankkien täyttöä, sukellusta, lounasta, sukellusta.Illalla pakatiin vähäiset kamamme ja venekyyti Tobeloon. Perjantai täällä ja lauantai aamuna lähdetään paattikyydillä Morotai saarelle. Sovittiin sinne jo Yusin kanssa kuusi sukellusta per hlö. (kallista on!) Kuvia Kakaralta yritän laittaa taas eri postauksena. Suk.kuvat ei ole kovin laadukkaita. ProGam ei ilman lisävaloa millään jaksa tallentaa värejä. Lisää sitten Morotailta. PS. Reetta. Toivottavasti selvisit ruokamyrkytyksestäsi Bangkokissa. Jannelle synttärionnittelut.

Kuvia Tobelo

Tobelo, Halmahera Indonesia

Ollaan otsikon mukaisesti Halmaheran keskuskauungissa Tobelossa. Ternaten satamasta venekyyti Sofifiin n. 45 min. Satamasta kimppakyydillä paikallisten kanssa 3,5 tuntia Tobeloon, johon saavuimme iltapäivällä.

Meinaa mennä päivät sekaisin. Kirjoitan tätä paikallista aikaa klo 03.00 hotellin sängyllä. Tämä kun on paras aika vuorokaudesta netin kannalta. Wifiä ei ole. Yritetään pärjätä paikallisella netti-sim:llä. Tänään on siis maanantai ja saavuttiin Tobeloon toissapäivänä. Silloin ei mitään erikoista. Tavattiin paikallinen sukellusten järjestäjä. Hän on taasen Ternatella toimineen Mr. Aditin kaveri... Näin asiat täällä tuntu etenevän. Hänen kanssaan sovittiin ohjelmat eiliselle sunnuntaille. Ei aloitettu sukelluksilla, vaan pörrättiin autolla ympäriinsä oppaamme Alexin kanssa. Paikallinen opettaja ja viidakkoretkien järjestäjä. Kovasti aktiivinen kaveri. Pääsääntöisesti ihmeteltiin mestoja Galelan kaupungin tuntumassa. Alexin omat sivut löytyy www.gunungibu.blogspot.com  jos kiinnostaa käydä katsomassa. Oli biitsiä, näköalaa, kuumaa lähdettä, täysin musta vulkaaninen rantsu, lisää biitsiä ja tulivuoren reunamia... Mukava päivä kaikkiaan. Illaksi takaisin Hotel Juliana kotiimme. Simppeli illallinen ihan hotellin vieressä ja ajoissa nukkumaan.

Tänään maanantaina Yus-niminen herrasmies noutaa meidät hotellita heti aamulla klo 08.00. Ainakin sovittiin 9 sukelluksen paketista Pulau Kakaran ympärillä. Kakara on yksi Tobelon edustan lähisaarista. Tarkoitus on viettää muutama yö Kakaralla. Ai niin: lauantai-iltana nähtiin vilaukselta neljä turistia Tobelon pääkadulla. Kaksi pariskuntaa, about 30 ikäisiä. Ei juteltu, moikattiin vain. Ternatella nähtiin yksi "valkoinen". Ei nämä kulmat ole turismin pilaamia siis... Yritän laittaa eri lähetyksenä taas muutaman kuvan. Jää nähtäväksi toteutuuko tämän päivän sovittu ohjelma kolmen sukelluksen ja Kakaralle muuton osalta...

Päästiin sukeltamaan

Joskus tässä maassa kun yrittää asioita hoitaa, tuntuu, että mikään ei ota onnistuakseen. Sitten kuin ihmeen kaupalla kaikki, tai lähes kaikki, yhtäkkiä alkaa sujumaan. Juuri näin kävi sukeltamisenkin osalta. Eilen perjantaina mentiin sukelluskeskukselle aamulla sovitun mukaisesti klo 09.00. Jo heti puolentoista tunnin kuluttua päästiin liikkeelle. Kauaksi ei menty. Kaupungin ihan keskustan rantsussa kamat päälle ja veteen. Paikallisilla riitti töllisteltävää.. Uskomatonta kuitenkin, miten vesi on kirkasta ja puhdasta tällaisenkin kylän edessä. Samoin paikkallinen riutta on kuin missä muualla tahansa. Toinen sukellus iltapäivällä vielä enempi keskustassa. Rannasta taas veteen ja sukellettiin sataman laiturin alla. Pikaisesti ajateltuna ei kovin kiinnostavaa, mutta tässä tapauksessa kyllä. Syvyyttä 8-12 m. Elukkaa paljon ja ekosysteemi kokonaisuudessaan näyttää olevan hyvässä kunnossa. 250 m pitkän laiturin sisäpuolella oli lisäksi muutamia vuosia aiemmin uponnut reilu 20-metrinen pieni matkustaja-alus. Paljon erilaisia merietanoita ja isoja lobstereita. Dive Masterilla oli hieman paremmat kameravehkeet vedessä, ja häneltä pitäisi saada laadukkaampia kuvia. Toivottavasti tämä toteutuu ja saisin muutaman kuvan tännekin.

Mielenkiintoinen asia täällä on raha. Suomessa kun leikkimielisesti puhutaan toimintatonneista, täällä pitää olla toimintamiltsit. Toissa päivänä vaihdettiin käteistä ja paikallista rahaa tuli 15,5 miljoonaa. Yhdellä eurolla kun saa reilut 16 000 paikallista. Seteleitä on oikeesti iso nippu.

Nyt on pientä hoppua. Tänään jatketaan eteen päin. Suuntana Tobelo Halmaheran puolella. Ternaten satamasta paatilla Sofifiin ja sieltä jatketaan bussilla muutama tunti Tobeloon. Pulau Kakara on Tobelon edustalla. Se on yksi targetti. Eilen tavattiin paikallista väkeä, jotka olivat juuri tulleet sieltä. Saatiin rohkaisevia kommentteja. Tobelo on pienempi kaupunki kuin Ternate. Mitenköhän hienosti siellä nettiyhteydet toimii... Tärkeintä olisi kuitenkin päästä toteamaan, että tultiin paratiisin omaiselle saarelle.

Ternate, muutama kuva

Ternate maisemakuva

Toinenkin kuva onnistui. Tämä on Ternaten rantsusta Tidorille päin.

Saatiin ainakin yksi kuva. Näiden kanssa pitäisi huomenna lähteä sukeltamaan.

Ternate 16.1.2014

Niinhän siinä kävi, että eilen otaksuin liikoja kuvien tänne saamisesta. Hotellin aulassa on nyt istuttu tunti, mutta hieman on hidasta nettimaailma täällä. Muutoin tyypillinen indonesialainen päivä. Lähestulkoon kaikki, mitä eilen sovittiin, ei aivan preussilaisella täsmällisyydellä kulkenut. Auton piti tulla klo 09.00 ja sieltä dive centeriin. Samoin eilinen kiertoajelu oli jo tyystin unohtunut. Saatiin silti sukellusasiaa eteen päin. Mopokyydillä hieman hämärähköön dive centeriin, jossa sovittiin, että huomenna hoidetaan kaksi sukellusta rannalta käsin. Veneen kanssa kuulemma pientä ongelmaa... Katseltiin vähän tarvittavia varusteita. Mulla taasen koko-ongelma märkäpuvun kanssa. Nämä sällit täällä kun ovat tuollaisia pikku hippiäisiä, olisi todellinen ihme, jos tällainen normivalkoinen saisi 94 kg märkkärillä piiloon. Jos huominen toteutuu sovitun mukaan, Olli sukeltaa taas pelkässä t-paidassa ja shortseissa. On sentään ranteessa oma Suunto-sukellustietokone, joka näyttää mm. veden lämpötilan. Pitäisi olla about 27-asteista. Saa nähdä sitten. Me halutaan sukeltaa tässä kaupungin lähellä ja dive Center löytyi taas kerran, kun hölisee ympäriinsä. Eilen siis oltiin ostamassa tabiin SIM-korttia. Kauppiaan kanssa ryhdyttiin hölöttämään sukeltamisesta - siis tietääkö hän tai hänen serkkunsa. Mies soitti paikalle kaverinsa, joka taas tuntee tyypin, joka sukeltaa, jne, jne. Loppuosa stoorista toteutui tänään. Aamulla saadaan todeta, mitkä osat putosi yön aikana pois kokonaisuudesta... Muutoin normi kaupunkilomapäivä. Tallusteltiin rantaboulewardilla, parit safkat ja muutama hieno kuva. Harmittaa, kun tähän niitä nyt ei saada. Nyt vaan härkää sarvista ja tekstiä toistaiseksi. Joku ilta täytyy etsiä nettikahvila ja yrittää laittaa kuvia vaikkapa eri postauksena. Huomenna varmaankin tapahtumarikas päivä. Vielä näyttää täysin siltä, että huomenna sukelletaan. Besog bagi kami ke menyelam. Hups, piti hotellin aulassa nostaa reppu pöydälle. Sinnikäs iso torakka määrätietoisesti yritti sisään vetoketjun raosta...

Ternate

Vihdoin Ternate Indonesia. Aamulla hieman myöhässä olevalla koneella about klo 08.00 laskeuduttiin. Taksi kentältä, aina ja joka paikassa pitää kuskien kanssa tapella kyydin hinnasta. Eipä muodostanut poikkeusta Ternatekaan. Ihan mukavan oloinen hotelli löydettiin kaupungin liki keskustasta. Hintataso siedettävä. Muutaman tunnin torkut huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Ip kylille tallustamaan ja tietty ensimmäisenä rantaan. Varsinaista beachia ei todellakaan löydy kaupungin rannasta. Täällä niin useasti etenkin kaupungeissa on niin, että vanhempi asutus on rannassa ja uudempi, hieman modernimpi kauempana rannasta. Yritin toki laittaa tähän muutaman kuvan, mutta niin kovin laiska on hotellin wifi, että kuvia se ei jaksa siirtää. Myöhemmin sitten kun ja jos yhteydet on paremmat... Iltapäivän kierroksen aikana saatiin sovituksi huominen ohjelma. Paikallisen SIM-kortti kauppiaan kaveri lähtee meitä kyyditsemään ja ajellaan ympäri Ternatea katsastamassa paikallinen sukellustarjonta. Netistä Suomessa jo yksi bongattiin, mutta kun näillä paikallisilla saattaa olla ihan hyvä puoti pystyssä, mutta netissä ei sitten mitään! Parhaiten selviää, kun auto alle ja itse tutkiskemaan paikan päällä. Illallinen vedettiin ihan paikallisesti hotellin lähellä. Vähän niinku buffa. Ruoat lasikaapissa verhon takana. Verhot auki ja lautaselle mitä itse haluaa. Sopivan mausteista ja hyvää paikalliseen tyyliin. Toki lämpimäksi ruoaksi pelkästään haaleaa.. Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan. Josko saisi laitettua kuviakin näytille.

Jakartassa

Kirjoitan tätä Jakartan kentällä ja kännykällä. Mitähän tästäkin tulee? Matkustaminen on kyllä mukavaa jos siitä jotenkin voisi jättää pois pitkät lennot ja kentillä odottelut. Singaporesta päästiin osamääränpäähän. Indonesiassa siis ollaan jo tukevasti viisumit passiin liimattuna. Kentällä VOA, Visa On Arrival. 25 Usd. Kannattaa varata tasaraha jos olet joskus tähän maahan saapumassa. Nyt siis pientä notkumista kentällä. Kello on 23.30 ja seuraava lento lähtee 01.40. Ternatella ollaan aamulla 07.30. Tämä lentorupeama on tavallaan yksi pitkä yö - illalla lähdettiin ja aamulla perillä. Kuvaa en viitsi tähän laittaa, mutta voin tunnustaa, että Starbucksilla istutaan...

Kokeillaan huomenna uudestaan Ternatella. Majapaikasta ei vielä tietoakaan. Toivotaan, että jossakin päästään wifiin kiinni. Lisäksi saadaan tämä suht väsyttävä matkustusrupeama hoidettua ja pikku hiljaa voidaan ruveta keskittymään olennaiseen. Saya mau lebih kopi. Lisää kahvia siis...

Matkafiiliksissä, Indonesia jo ajatuksissa

Tuli pieni talvi. Ikkunasta kun ulos läppärin näytön vierestä katsoo, lumi pöllyää ja näyttää pieneltä pakkaselta. Liekö ilmastonmuutos iskenyt toden teolla, kun vasta näin tammikuulla maa on valkoinen. Ei nyt toki kokonaan valkoinen, kunhan vain osittain. En tiedä jääkö lumi, minä en ainakaan. On jälleen se aika vuodesta, kun Liisan kanssa pakataan maskit ja snorkkelit reppuun ja noustaan lentokoneeseen. Itse asiassa tarkemmin huomenna 13.1. myöhään illalla. Edessä puolitoista kuukautta Indonesiassa.

Kei Island Indonesia

Jo usean vuoden ajan ollaan talvisin matkustettu Aasiassa - omatoimisesti. Aloitettiin kuukaudella, mutta jotenkin aika on vuosi vuodelta venynyt pidemmäksi. Viime talvena oltiin jo reilut kaksi kuukautta, mutta tänä talvena tullaan olemaan pelkästään puolitoista kk.

Yhä useammin määränpääksi valikoituu Filippiinit tai etenkin Indonesia. Muutamia vuosia sitten piipahdettiin Vietnamissa, molemmat tykättiin kovasti. Thaimaata on tietty koluttu laajemmaltikin. Enkäpä vakiokohteiden ulkopuolelta Thaimaassa on jäänyt parhaiten mieleen Koh Lipe ja pieni Mookin saari Trangin maakunnan alueella.

Laitesukellus kuuluu olennaisena osana kaikille reissuillemme. Sen harrasteen piikkiin on tietysti pitänyt käydä katsomassa eräitä, ehkäpä maailman tunnetuimpia sukelluspaikkoja. Malesiassa luonnollisesti Sipadan ja Mabulin saariryhmä siinä vieressä lähialueineen. Indonesiassa Sulawesin pohjoisalueella tietenkin Bunaken. Samoilla laveysasteilla hieman tuntemattomampi Lembeh Strait. Lembehiltä tuli muuten juuri äskettäin TV:stä dokkari, jossa näytettiin mitä ihmeellisempää elukkaa meren pohjassa. Sangen outoa väkeä, täytyy myöntää.

Gunung Api, Banda Neira

Laajaltikin tunnettujen sukelluskohteiden lisäksi meillä on ollut mahdollisuus dyykata kohteissa, joihin on aikas lailla vaikeaa ja aikaa vievää päästä. Aina niistä ei meinaa päästä poiskaan - ainakaan suunnitellusti. Hankalia kulkuyhteyksiä paikallisilla aluksilla, epävarmoja aikatauluja, muutoksia sovittuun ja epämääräistä sähläämistä. Mielettömän hienoja ja suositeltavia sukelluksia löytyy Filippiineltä mm. Apo Island, Moal Boal, Cebu, El Nido, Coron Bayn toisen maailmansodan aikaiset hylyt, Malapascua Islandin Tresher Sharkit, Bohol, Panglao. Indonesiassa taasen Sumatran pohjoiskärjen yläpuolella oleva Pulau Weh on todella monipuolinen sukellusmekka. Seramin saaren vieressä Molukeilla sijaitseva piskuinen Saparua on myös vailla vertaa. Ehkäpä kuitenkin eniten mieli halajaa päiväntasaajan eteläpuolella sijaitseville Banda-Saarille. Spice Islands, kuten Euroopassa jo hehkuiltiin satoja vuosia sitten. Nämä saaret oli 1500-luvulla Hollantilaisten ja Brittien taistelukenttiä, koska siellä kasvoi (ja kasvaa edelleenkin) tuolloin mittaamattoman arvokasta muskottipähkinää. No - Hollanti vei voiton ja itse asiassa teki myöhemmin koko Indonesiasta oman siirtomaansa...Viime talvena aivan pakosti piti Bandalle mennä, vaikka juuri edellisenä vuonna oltiin siellä pari

Banda Neira ennen auringonlaskua

Matkalla Ain saarelle

viikkoa jo oltu. Paikka henkii siirtomaa-ajan historiaa ja sukellukset on enempi kuin hienoja. Hatta-nimisen saaren riutalla mittailtiin 20 metrin syvyydessä vaakanäkyvyyttä about 60 m! Vuorovesi on Bandalla suhteellisen vilkasta ja se ilmiö pitää vedet roskattomina ja kirkkaina. Banda ei ole ainakaan vielä turismin pilaama paratiisi. Sukeltaminen ainakin kahtena edellisenä vuonna oli senkin takia luksusta, että ryhmät oli tosi pieniä. Usein oltiin päivän venereissuilla ja sukelluksissa kolmisin paikallisen dive masterin kanssa. Muutamana päivänä hollantilainen Melanie oli seuranamme neljäntenä.

Sukelluksen jälkeisellä tauolla Banda Besar

Banda Besar, kanootit järjestyksessä

Banda Islands, Hatta

Filippiinit, Malapascua Island

Filippiinit Malapascua Island

Noista tunnelmista takaisin tähän päivään ja alkavaan reissuun. Maanantaina 13.1. myöhään Helsinki-Singapore. Sieltä Jakartaan, jossa Indonesian viisumit ja muutaman tunnin odottelu lennolle määränpäänä Ternate, pohjoismolukit. Ternate, Tidore ja Halmahera ovat myös tunnettuja pohjoismolukkien maustesaarina. Täältä aikoinaan roudattiin Eurooppaan ja muualle maailmaan neilikkaa. Saariryhmä sijaitsee Sulawesin pohjoisosista itään. Siellä emme ole aiemmin käyneet. Saa nähdä mitä tuleman pitää - odotukset ainakin on korkealla. Tarkoitus kulkea ja sukeltaa näillä sekä pikku lähisaarilla kuukauden ajan. Helmikuun loppupuolella vietetään vielä yli viikko Balilla ja naapurisaarella, nimeltään Nusa Lembogan. Tarkoitus on reissun aikana päivittää näitä sivuja mahdollisuuksien puitteissa. Indonesian nettiyhteydet ovat mitä ovat.. Jos yhteys ylipäätään on olemassa, saattaa yhdenkin kuvan siirtäminen olla monen minuutin työn tulos. GoPro lähtee mukaan ja toivottavasti saadaan kuvaa myös veden alta. Eihän siinä ominaisuudet riitä hyvälaatuisiin kuviin, mutta kun matkustaa käsimatkatavaroilla, ei kunnollinen kamera/valoarsenaali kulje mukana. Viimeisestä kuvasta vielä mukavat matkafiilikset... See You later! Sampai jumpa lagi!

Kei Island, Indonesia

Vanhan höyryaluksen restaurointia Mikkelin satamassa

Aluksi täytynee aina viitata edelliseen postaukseen. Mainitsin tulevasta reissusta alkuvuodesta Mikkelin satamaan. Siellä odottelee vanha höyrylaiva tekeviä kasiä. Pariksi päiväksi siis sinne tekemään valmiiksi jo aiemmin aloittamani askareet. Satamassa on talvehtimassa kaksi vanhaa kaunotarta. Oikean puoleinen rakennettu vuonna 1905 ja toinen vielä vanhempi - vuodelta 1898. Ei siis mitään eilisen teeren tyttäriä nämä paatit! Eipä ollut talvi vielä ennättänyt tuohonkaan satamaan. Paatit kelluivat avovedessä vaikka tammikuuta jo eletään. Edellisen kerran oli vastaavat olosuhteet Saimaalla paikallisten rantojen miesten mukaan 1974. Minulle hyvinkin tuttuja nämä kaunottaret vuosien varrelta...

Saimaallahan noita vanhoja käyttökuntoisia höyryjä on vielä kaikkiaan 38 kpl. (anteeksi aktiiviset höyryharrastajat, jos muistin luvun yhdellä tai kahdella väärin). Päijänteellä muistaakseni 12 ja näiden lisäksi Keiteleellä, Vanajavedellä, Näsijärvellä ja Oulunjärvellä omat laivastonsa. Merelläkin vielä kahdeksan. Lisäksi "ei aivan käyttökuntoiset" sekä museoalukset. Meinaapa mennä liki tilastotieteeksi...

Askaroinnin kohteena oli siis yläkuvan oikean puoleinen. Salonki oli ajan saatossa päässyt hieman rapistumaan ja se piti sisustaa uudelleen. Ennen joulua kävin vanhan jo purkamassa ja sen jäljiltä näytti tältä.

Salonki oli edellisen kerran rakennettu 1989 ja metallilevytys puukoolinkeineen oli täysin moitteettomassa kunnossa. Ikkunapuitteet oli uusittu samana vuonna. Varsinaiset ikkunat ovat nähtävästi vuodelta 1929! Olivat herrat tuolloin osanneet valita hyvälaatuista mäntyä. Vanhat seinä- ja kattolevyt lähti ehjinä irti ja niiden mallien mukaan oli verstaalla helppo sahailla uudet. Kuusi kerrosta lakkaa päälle - samoin uusiin listoihin.

Kattoon tulevat levyt maalattiin valkoisiksi. Sitten vielä pätevät kyllästysaineet homeen estoineen levyjen nurjalle puolelle. Verstaalla on viimeisen päälle hyvä tehdä tällaiset askareet. Kuivissa tiloissa pukkaa priimaa ihan väkisinkin! Kun kaikki tuli verstaalla valmiiksi, uudet seinät ja katto autoon, mukaan tarvittavat työkalut ja laivalle töihin. Ihan parissa päivässä varsinaista uuden rakentamista paatilla ei ennätä tehdä. Samoissa puuhissa olin jo Mikkelissä ollut joulun ja uuden vuoden välillä kolme päivää.

Pienestä laivan salongista tuli nyt melkein kokonaan uusi. Pöydän olin rakentanut jo muutamaa vuotta aiemmin. Muutostöiden alta se piti luonnollisesti irroittaa ja viimeiseksi asentaa vanhalle paikalle. Seiniltä jäi puuttumaan kello, ilmapuntari sekä vanhat historialliset taulut. Samoin messinkiset öljylampetti ja kynttilänjalat. Laivan omistaja saa päättää niiden lopullisen sijainnin sitten keväällä... Erityiskiitokset Reepelle lounas- ja kahvitarjoiluista sekä mutsille yösijasta. Tästä on taas mukava jatkaa.