Bergen Norway

Jotkut kärsivät näin syksyllä flunssasta ja kuumeilevat. Itsellä ei flunssasta ole tietoakaan, mutta paattikuume on ottanut ylivallan. Ahvenenmaalla käytiin jo aiemmin loppukesällä yhtä tarjokasta katsomassa. Se osoittautui liian pieneksi ja hitaaksi. Kreikasta, Nafpliosta löytyi tosi kiinnostava yksilö. Sen ennätti viemään joku venäläinen meidän nenän edestä. Roudas veneen kuulemma Dubaihin. Siihen ei lannistuttu. Raisioon katsomaan yhtä tarjokasta  - ei kuitenkaan täysillä iskenyt se paatti. Seuraavaksi Norjaan ja siellä Bergeniin. Sieltä se sitten löytyi ja nyt on jo kaupatkin sovittu.
Pitäis vielä maksaa ja roudata se jotenkin Suomeen. Näin syksyllä ei aivan viitsi Atlantia pitkin lähteä veneellä päästelemään. Matkakin on aika pitkä. Rahtitarjouksia siis ja eiköhän tuo sieltä kotiin saada.

Minor 34 Offshore

Veneestä ja sen kotiin saamisesta lisää joskus myöhemmin.
Norjassa on tullut muutamia kertoja käydyksi. Pohjoisen retkillä ja muutama pakollinen Oslon matka entisessä elämässä. Nyt pidettiinkin veneen tsekkaamisen ohella miniloma. Bergenissä kun meistä kumpikaan ei aiemmin ole käynyt, niin pitihän sinne hieman aikaa varata. Lähdettiin varhain lauantai aamuna 19.10. lentäen Osloon. Sieltä junalla, ehkäpä maailman kauneinta rautatiereittiä, Bergeniin illaksi. Sunnuntaina ihmeteltiin kaupunkia ja maanantaina käytiin venekaupassa aamupäivällä ja iltapäivä taasen meni tallustellessa pitkin Bergenin kapoisia kujia. Yöjunalla Osloon, jossa meillä oli koko päivä aikaa. Tiistai-iltana lento takaisin kotiin.

Finse railway station

Junakyyti Oslosta Bergeniin on aikas lailla hidas. Ehtiipähän ihmetellä todella hienoja maisemia. Loppukesällä tuli luettua Jan Guillonin kirja "Sillanrakentajat". Juuri tätä rataa ja näiden vuorten ylityksiä ja läpimenoja Lauriz Laurizen oli rakentamassa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kaksi muuta kirjan veljestä viihtyi toisaalla... Kirjan, vaikkakin osiltaan mielikuvitukselliset tarinat, saivat lisää syvyyttä, kun itse istui jyskyttävän junan kyydissä noissa tunneleissa ja korkeilla silloilla...Enempi olis tietty nähny, jos keli olisi ollut kirkkaampi. Vähän oli vuorenhuiput usvassa ja monin paikoin junakin oli ihan pilvessä! Radan korkein kohta on Finse:n asema, joka on 1222 metriä merenpinnan yläpuolella. Luntakin oli siellä maassa ja puissa.

Bergen, view from Flöijen

Ja sitten Bergen. Uskomattoman hieno kaupunki! Entinen Hansa-ajan kauppakeskus. Monesti maailmalla on tullut ihmetellyksi näitä täydellisen satamapaikan tyyssijoja. Tämäkin kaupunki ja sen satama on Atlantin rannalla, mutta pienen vuonon pohjukassa, jonka edessä vielä valtameren aalloilta ja myrskyiltä suojaava saaristo. Aivan täydellinen sijainti. Vanha puukaupunki on kokenut useita tuhoja ja paloja. Viimeisin iso sellainen vuonna 1702, jolloin koko kaupunki paloi maan tasalle. Ei kun poijjaat rakensivat kaiken uusiksi! Nykyisin Bergenin vanha osa, Bryggen, on Unescon maailmanperintökohde. Eikä syyttä - niin hieno se on!

Bergen Bryggen

Yli 300 vuotta vanhoja rakennuksia, kapeita kujia ja lankkukäytäviä. Vähän tulee mielleyhtymiä Porvoon vanhoihin ranta-aittoihin. Tietynlaisia makasiineja ne on nämäkin ollut. Ne ovat toimineet varastoina lähteville ja tuleville kaiken maailman tavaroille. Niissä on tehty isoja ja pienempiä kauppoja. Tavaraa on lossattu laiturissa Atlantille lähteviin tai sieltä saapuviin purjelaivoihin. Touhu on ollut vähintäänkin dynaamista tämän päivän termistöllä ilmaistuna.
 Tietty kalastaminen on kuulunut aina tämänkin paikan perusolemukseen. Atlantihan on aiemmin ollut täynnä kalaa. Valitettavasti kalastuslaivastot ovat pienentyneet Bergenissäkin kalan määrän vähetessä. Jotkut kuitenkin sinnikkäästi vielä kalastaa. Ja hiukka isoilla vehkeillä! Entisenä tanskalaisen troolarin omistajana mieltä oikein lämmitti laiturissa makoillut kalapaatti nimeltään Odd Lundberg. Askelmitalla harppoen pituutta about 50 m!

Fishermans Friend in Bergen

Kävelykilometrejä Bergenissä kertyi varmaan vähintäänkin 20. Pääsääntöisesti mentiin ylä- tai alamäkeen. Rakot jaloissa tuloksena. Onneksi viereiselle Flöijen vuorelle kulki vaijeri/raidekondoli. Kyllä paikalliset toki sinne  reippailivat jalkapelissä. Norjalaiseen mentaliteettiin kuuluu, että sunnuntaisin koko perheen voimalla kiivetään ylös vuorelle. Mieluiten mahdollisimman vähissä vaatteissa, jotta karaistutaan. Eväsleivät repussa päällystettynä Mees-juustolla. Ne sitten nautitaan ylhäällä kieltämättä mahtavissa maisemissa. Lapsetkin näyttivät jotensakin tyytyväisiltä vuoren laella nousu-urakan jälkeen. Sillai Bergenissä.. Yksi kiukutteleva poika tavattiin ja sekin Oslossa...

Angry boy in Oslo

Yöjunalla siis Osloon. Ei päästy sänkyvaunuun ja yritimme parhaamme mukaan torkkua tuoleissa. Epämääräisten ja huonojen yöunien jälkeen hillitön tallustelu jatkui Oslossa koko päivän. Siellä kierrettiin merkittävimmät ja "pakolliset" nähtävyydet. Ajatukset jäi kuitenkin kauniiseen Bergeniin, joten ei Oslosta tämän enempää. Muutamat kuvat vielä Bergen/Bryggen.
Niin ja se vene pitäis hommata kotio..

Bergen mountain view

Bryggen takakuja

Bryggen vanha puutalo

Bryggen lankkukuja

Bryggen old wood

Bergen by night

Anttolaa, Ahvenenmaata, Porvoota...

Mitenkäs liki kuukausi vierii näin joutuisaan... Aurinkoa, sadetta, kylmää, lämmintä, yöpakkasia... Syksy saa ja puuhat monipuolistuu. Paljon on taasen ennätetty siellä sun täällä. Käytiin jopa ulkomailla - melkein! Niin - taitaa se Affenanmaa kuitenkin Suomeen kuulua. Ainakin vielä. Jos ei venäläiset päätä tehdä Krimejä senkin suhteen... Viimeksi meni kirjoitukset niin negaation puolelle jotta. Yritän nyt nähdä asioita valoisemmasta vinkkelistä.

Affenanmaalla käytiin Liisan kanssa. Ihan Turusta käsin laivalla Maarianhaminaan, jossa vieteltiin yksi yö. Tai oikeesti puolikas, koska myöhään yöllä oltiin vasta perillä. Venekuume on jälleen iskenyt pahemman kerran ja tsekattiin yksi tarjokas. Hieman liian pieni oli kuitenkin se vene tulevaan käyttötarkoitukseensa. Kiva reissu kuitenkin kun jäi aikaa maleksia kylillä ja tietty Pommern-laivalla. Ankkuri löytyi, mutta ei mahtunut reppuun!

Olli ja ankkuri

Pommern Maarianhamina

Ei siis ostettu venettä ja seuraavaksi viikonlopuksi, perjantaista maanantaille, huristelin Anttolaan höyryalus Kaimalle. Jo keväällä olin ko paatin kimpussa Mikkelissä ja jossakin vaiheessa laivan kannella pidettiin rapujuhlat aluksen ollessa Joren ja Marin mökkilaiturissa Anttolan Saukonsalossa. Siellä se oli nytkin ja sain puuhasteltua keskeneräisen keulahytin valmiiksi pieniä lakkauksia lukuun ottamatta. Villen hytistä tuli kieltämättä kuin karamelli. Pieni mutta makoisa. 

s/s Kaiman keulahytti

Keulahytin valoventtiilit

s/s Kaiman tammiportaat

Hemmetin kiva oli ittekseen vietellä muutama päivä luonnon helmassa. Kolmena iltana perätysten sauna lämpimäksi ja campingit kiukaalle. Raikasta olutta kyytipojaksi. Kyllä kelpasi. Ja se luonto! Iltaisin jähmetyin oikein kuuntelemaan totaali hiljaisuutta, jonka rikkoi ainoastaan muutama kuikan huuto. Yhtenä iltapäivänä jostakin kaukaa kuului lentokoneen vaimea ääni. Kaksi kertaa neljän päivän aikana jossakin meni auto. Kaukana tosin.

Vaikka sitä asuukin maalla, kyllä täällä porvoolaispeltojen kulmilla aina jotakin ääniä kuuluu. Melkeinpä oli unohtunut, miltä kuulostaa, kun oikeesti on hiljaista. Tai - eihän se miltään kuulosta kun mitään ei kuulu. Taitaa olla enempi näitä fiilisjuttuja. Kyllähän me suomalaiset ollaan hiljaisuutta koettu. Taasen hiljaisuuden keskellä tuli mieleen ulkomaan elävät. Mistäpä Euroopassakaan löytyy Saimaan peräkulmien kaltaista äärettömältä tuntuvaa tilaa ja äänettömyyttä? Eipä tartte perustaa mitään hiljaisuuden keskusta, kuten Oulun liepeille on suunnitteilla. Liki koko Saimaan alue on yksi hiljaisuuden keskus! Lisäksi vielä Saimaan puhdas ja kirkas vesi. Joku ulkomaalainen muutamia vuosia sitten paatillani oli täysin ihmeissään  ja lausui mieleeni syöpyneet sanat: " you fucking guys are sailing in drinking water with your boats!!" Näinhän se on totuus.

Auringonlasku Anttolassa

Kaislikko aamu-usvassa

Hiljaisuuden vallitessa

Meinaapa mennä pateettiseksi Saimaan ylistämiseksi...  Viime viikonloppuna taas Liisan kanssa matkusteltiin. Tällä kertaa kotikaupunkimme Porvoon keskustaan. Ulkomailla tulee kierreltyä vastaavissa paikoissa ihastelemassa huonompiakin maisemia ja miljöitä. Helposti unohtuu, mikä kulttuuripläjäys ja kaupunkikaunotar meillä on ihan tässä vieressä. Oli siellä taasen muutama japsi meidän lisäksemme heilumassa kameroineen. Vastaavasti kuin me Tokiossa. Sillä erotuksella, että meillä täällä on paljon hienompaa. Muutama todiste tähän perään...