Juhannus on vietetty. Perinteisesti. Merellä siis oltiin. Perinteinen tässä yhteydessä tarkoittaa, että ihan heti ei tule mieleen juhannusta, jota olisin viettänyt jossakin muualla kuin paatilla veden päällä. Joskus kauan sitten ei merellä vaan Saimaalla. Höyrylaivalla.
Jokohan kesä alkaisi... Se onkin ollut tiukassa. Juuri vietetty juhannus oli sään puolesta kevättä/kesää sekaisin. Aurinkokin näyttäytyi ja välillä oli melkein lämmintä. No - paras todeta, että sää on. Millainen? No pääasia että ylipäätään on.
 |
| Major Byttholmenin rannassa |
Samaisessa saaressa Pellingin ja Tirmon takana Loviisa puolella ollaan käyty vähintään kerran vuodessa. Naapuriluodolla on kalasääksen pesä ja ollaan vanhoja tuttuja. Niiden uljasta lentoa on ilo katsella. Kalassakin ne käy ja hukkareissuja ei tule, kuten meille "ihmiskalastajille". Montakohan poikasta lienee pesässä? Näkyy kalaa kuluvan. Eikös noilla pikkukotkilla normisti ole 1-3?
Liisa innostui valokuvaamisesta ja minäkin olen pikku hiljaa herätellyt henkiin vanhaa kuvausharrastusta. Nytkin oli toki kuvauskalustoa mukana. Jopa vähän pidempää putkea. Sellainen kun on välttämätön lintukuvauksessa. Eihän noita lähelle pääse.
 |
| Etsimessä kalasääksi |
Määrätietoista puuhaa on siis sääksien kalastaminen. Niin myös niiden kuvaaminen. Tietääkseni lintu ei tule pesälle tyhjin varpain takaisin, jos kerta poikasille on ruokaa lähdetty hakemaan. Sunnuntaina odotin kaksi tuntia kamera sylissä linnun paluuta pesälle. Sitten petti hermot kun ruokakin oli valmista veneellä. Laskin kameran ja otin keittolautasen. Ja silloin se hyväkäs palasi. Ja tietty juuri se paras kuva jäi ottamatta. Taas. On sentään jotakin sääksistä.
 |
| Kalasääksi lennossa |
Aina silloin tällöin ei tunnu olevan sääkselläkään realistista käsitystä ruoaksi kelpaavan kalan koosta. Reissulta palatessaan sääksi ei koskaan lennä suoraan pesään vaan tekee pari kolmekin harhautuslaskeutumista. Tässä tapauksessa samaisella pesäluodolla olevan kelon latvaan. Siinä se sitten repi saamaansa kalaa hengiltä ennen pesään vientiä. Eihän sitä poikasille elävää kalaa...
 |
| Sääksi kalansaaliinsa kanssa |
Kun sääksen kokoon vertaa, taitaa kyseessä ola liki parin kilon lahna. Parin kolmen mailinkin päästä haettuna. Että jaksaakin kynsissään roikottaa ja vielä lentää...
Näin se juhannus kului. Luonnon ihmeellisyyksiä seuraten. Eikun käytiinhän me lauantaina aamiaisella Loviisan sataman Laivasillalla. Kun ei löytynyt veneestä kahvia. Olikohan elämäni kalleimmat kaffet... Toki muutakin ihmeteltävää ja kuvattavaa saaristosta aina löytyy. Joutsenia poikasineen..
 |
| Joutsenemo poikasensa kanssa |
Lokkeja on aina niin paljon, että ei viitsi kuvata. Sitä vastoin koskelopesue on hauska..
 |
| Koskelopesue kalliolla |
 |
| Koskelot uimassa |
Sitten on näiden lisäksi pienempiä lintuja..
 |
| Kivitaskukoiras viemassä poikasilleen sapuskaa |
Jopas on kovasti lintuaiheista. Kyllähän meriluonto jo sinänsä tarjoaa aivan mahtavaa kuvauspotentiaalia.
 |
| Kallioniemi usvan peitossa |
 |
| Samainen niemi yöllä |
 |
| Juhannusyö saaristossa |
No okei. Oli meillä hauskaakin ja juotiin kuohista ja roseeta. Juteltiin henkeviäkin eikä pelkästään kameran suljinaikoja ja optiikan valotehoja. Niin ja sunnuntaina takaisin Stadiin ajaessa jo Tirmosta saakka ei tarvinnu maisemia katsella. Tirmon salmi kun jäi taakse, seuraava näköhavainto maasta tai kallioista olisin sitten Santahaminen Kuninkaansalmessa. Oikein oli päässy Hesariinkin tuo sankka sumu. Ei meillä mitään probleemaa ollut - veneessähän on kaikki tutka-ja plotterivermeet.
Niin ja hyvää juhannuksen jälkeistä elämää kaikille. Muistakaa tarkkailla luontoa. Muutama päivä tässä pikku duuneja ja torstaina sitten taas merelle. Tuskin maltan odottaa...
