Anttolaa, Ahvenenmaata, Porvoota...

Mitenkäs liki kuukausi vierii näin joutuisaan... Aurinkoa, sadetta, kylmää, lämmintä, yöpakkasia... Syksy saa ja puuhat monipuolistuu. Paljon on taasen ennätetty siellä sun täällä. Käytiin jopa ulkomailla - melkein! Niin - taitaa se Affenanmaa kuitenkin Suomeen kuulua. Ainakin vielä. Jos ei venäläiset päätä tehdä Krimejä senkin suhteen... Viimeksi meni kirjoitukset niin negaation puolelle jotta. Yritän nyt nähdä asioita valoisemmasta vinkkelistä.

Affenanmaalla käytiin Liisan kanssa. Ihan Turusta käsin laivalla Maarianhaminaan, jossa vieteltiin yksi yö. Tai oikeesti puolikas, koska myöhään yöllä oltiin vasta perillä. Venekuume on jälleen iskenyt pahemman kerran ja tsekattiin yksi tarjokas. Hieman liian pieni oli kuitenkin se vene tulevaan käyttötarkoitukseensa. Kiva reissu kuitenkin kun jäi aikaa maleksia kylillä ja tietty Pommern-laivalla. Ankkuri löytyi, mutta ei mahtunut reppuun!

Olli ja ankkuri

Pommern Maarianhamina

Ei siis ostettu venettä ja seuraavaksi viikonlopuksi, perjantaista maanantaille, huristelin Anttolaan höyryalus Kaimalle. Jo keväällä olin ko paatin kimpussa Mikkelissä ja jossakin vaiheessa laivan kannella pidettiin rapujuhlat aluksen ollessa Joren ja Marin mökkilaiturissa Anttolan Saukonsalossa. Siellä se oli nytkin ja sain puuhasteltua keskeneräisen keulahytin valmiiksi pieniä lakkauksia lukuun ottamatta. Villen hytistä tuli kieltämättä kuin karamelli. Pieni mutta makoisa. 

s/s Kaiman keulahytti

Keulahytin valoventtiilit

s/s Kaiman tammiportaat

Hemmetin kiva oli ittekseen vietellä muutama päivä luonnon helmassa. Kolmena iltana perätysten sauna lämpimäksi ja campingit kiukaalle. Raikasta olutta kyytipojaksi. Kyllä kelpasi. Ja se luonto! Iltaisin jähmetyin oikein kuuntelemaan totaali hiljaisuutta, jonka rikkoi ainoastaan muutama kuikan huuto. Yhtenä iltapäivänä jostakin kaukaa kuului lentokoneen vaimea ääni. Kaksi kertaa neljän päivän aikana jossakin meni auto. Kaukana tosin.

Vaikka sitä asuukin maalla, kyllä täällä porvoolaispeltojen kulmilla aina jotakin ääniä kuuluu. Melkeinpä oli unohtunut, miltä kuulostaa, kun oikeesti on hiljaista. Tai - eihän se miltään kuulosta kun mitään ei kuulu. Taitaa olla enempi näitä fiilisjuttuja. Kyllähän me suomalaiset ollaan hiljaisuutta koettu. Taasen hiljaisuuden keskellä tuli mieleen ulkomaan elävät. Mistäpä Euroopassakaan löytyy Saimaan peräkulmien kaltaista äärettömältä tuntuvaa tilaa ja äänettömyyttä? Eipä tartte perustaa mitään hiljaisuuden keskusta, kuten Oulun liepeille on suunnitteilla. Liki koko Saimaan alue on yksi hiljaisuuden keskus! Lisäksi vielä Saimaan puhdas ja kirkas vesi. Joku ulkomaalainen muutamia vuosia sitten paatillani oli täysin ihmeissään  ja lausui mieleeni syöpyneet sanat: " you fucking guys are sailing in drinking water with your boats!!" Näinhän se on totuus.

Auringonlasku Anttolassa

Kaislikko aamu-usvassa

Hiljaisuuden vallitessa

Meinaapa mennä pateettiseksi Saimaan ylistämiseksi...  Viime viikonloppuna taas Liisan kanssa matkusteltiin. Tällä kertaa kotikaupunkimme Porvoon keskustaan. Ulkomailla tulee kierreltyä vastaavissa paikoissa ihastelemassa huonompiakin maisemia ja miljöitä. Helposti unohtuu, mikä kulttuuripläjäys ja kaupunkikaunotar meillä on ihan tässä vieressä. Oli siellä taasen muutama japsi meidän lisäksemme heilumassa kameroineen. Vastaavasti kuin me Tokiossa. Sillä erotuksella, että meillä täällä on paljon hienompaa. Muutama todiste tähän perään...