Viikko on kulunut Gamin saarella Kordiris Home Stay:ssa. Tätä kirjoittaessa on sunnuntai eka helmikuuta. Netin ääressä ollaan sitten taas joskus. Sukelluksia on kertynyt täällä 11 kpl. Huomenna maanantaina viimeiset kaksi ja tiistaina yritetään hankkiutua jo muualle. Päätöksiä ei vielä olla tehty. Tähdätään joko Saparualle, Ternatelle, Morotaille tai Bandalle. Mihin parhaiten päästään ilman pitkiä odottelua. Täällä asiaa ei voida viedä eteen päin, koska ei ole yhteyksiä ulkomaailmaan. Jonkin kokoiselle pelipaikalle täytyy ensiksi siis päästä.
Muutama orang turis (turisti) täällä meidän lisäksi joko on tai on käynyt. Tai kuten paikalliset hieman alatyylisesti sanoo - Bule. (länkkäri) Tällä hetkellä meitä Bule-porukkaa on täällä kuusi. Nälkään ei olla riuduttu. Ruoka on ihan syötävää. Toki painotus vahvasti riisissä ja kalassa. Ai niin.. Stigulle ja Minnalle erikoisterveiset Marialta. Hän ei ikinä tule unohtamaan Minnaa. (Sorry Stigu, sä oot pelkkä Minnas husband) Muille lukijoille tiedoksi; Maria on täällä paikan energinen ja värikäs emäntä.
Muutamana viime vuotena Raja Ampatia on kovasti hypetetty matkailu- ja sukelluskohteena. Aikaisemmin sukeltamaan täällä pääsi vain Live Boardeilla. Siis paateilla, jotka ovat liikkuvia sukelluskeskuksia. Muutaman viime vuoden aikana tänne on rakennettu muutama resortti ja lisäksi näitä vaatimattomia Home Stay-majoituspaikkoja. Jotkut näistä tarjoaa sukeltamisfasiliteetit, jotkut taas ei. Live Boardien hintataso on pilvissä. Resortit on pääsääntöisesti helv***:n kalliita. Home Stay edellisiä huomattavasti edullisempia. Muutamana vuonna kun Indonesiaa ristiin rastiin ollaan matkustettu, täytyy todeta tämänkin hintatason olevan hieman aiemmin kokemamme yläpuolella. Toki Raja Ampat on syrjässä, logistiikalla on hintansa, kaikki tavara roudataan veneillä, polttoaine on kallista, lähimpään kaupunkiin (Sorong) on muutaman tunnin matka, etc... Hypetystä on siis valtavasti, mutta ainakaan tällä kahden viikon kokemuksella täällä, en täysin tuohon hypettelyyn ja ylistyslauluihin yhdy. En suinkaan tarkoita, että paikka olisi millään muotoa pettymys. Ollaan vaan nähty ja koettu vähintäänkin sama, jos ei jopa parempi muutamissa muissakin paikoissa Indonesiassa. Lisäksi ehkä hieman edullisemmin ja helpommin saavuttaen.
Sukeltamisessa ei löydy valituksille sijaa. Näkyvyys Raja Ampatin seudulla ei koskaan ole huippuluokkaa. Kyllä 25 metriä vaakanäkyvyyttä on kuitenkin aivan riittävästi! Pari vuotta sitten Banda-saarilla näkyvyys parhaimmillaan oli 50-60metriä. Mutta tällaisessa "vain" 15-20 metrin mestoissa on muutoin eri meininki. Kalaa ja ötökkää on huomattavasti enempi. Täällä liki joka sukelluksilla on nähty riuttahaita, isoja Jackfishejä ja Sweetlipsejä sekä Grupereita. Samoin kilpikonnia on paljon. Paikallisen haierikoisuus on Wobbegong. Niitä on tavattu ainakin kymmenen eri yksilöä. Suurin about 2,5 - metrinen. Wobbegong pääsääntöisesti makoilee päiväsaikaan hiekkapedillä jonkun korallikielekkeen alla. Sillä on komea hain kroppa evineen, mutta jotenkin sammakon pää ja naama. Samoin habituksesta puuttuu tyystin haille tyypillinen linjakkuus, ryhti ja itsevarmuus. Niin ja ei runsaasta faunasta pidä unohtaa Giant Ocean Manta Ray:ta. Niitä on bongattu jo muutama. Sekä sukelluksilla että pinnalta käsin. Suurin toistaiseksi kantoi siipien kärkiväliä kolmisen metriä. Jopa tuplakokoisia noille mitoille löytyy. Painoakin about pari tonnia. Kohtaaminen Mantan kanssa on aina hyvin vaikuttava kokemus.
Vesi on kirkasta ja puhdasta. Raja Ampatin luontoa suojellaan erityisen ohjelman avulla. Kalastamista rajoitetaan voimakkaasti. Vierailijoilta peritään erillismaksu, joka (toivottavasti) käytetään alueen luonnon ja merialueen kaikinpuoliseen suojeluun. Rakentamista rajoitetaan, kouluissa opetetaan luonnon suojelemisen perusteita, etc... Varmaankin paikallisesti merta kuormitetaan roskalla ja muovilla tavallista vähemmän, mutta vesi kun mokoma kuljettaa... Valitettavasti täälläkin autioiden pikkusaarten rannoilta löytyy liki röykkiöittäin tyhjiä muovipulloja, sandaaleja, purkkeja ja pusseja, verkkokasoja, lääkepurkkeja, reppuja, lippiksiä... Rojut on huuhtoutunu mereen Ambonissa, Makassarissa, Ternatella, Manadossa. Raja Ampatin pikkusaaret ovat joko välietappi tai päätepiste tuolle loputtomalle roinalle. Valitettavasti tämäkin seutu saa yhteisestä paskasta osansa. Toki täällä roinaa löytyy huomattavasti vähemmän, kuin isojen kaupunkien lähivaikutusalueilta. Ja se on hyvä se. Sukeltamista tuo mereen päätynyt krääsä ei haittaa. Ei ne purnukat sentään päähän kopsahtele. Riutat ja korallit ovat ensiluokkaisessa kunnossa ja kovinkin hyvinvoipia. Mitään varsinaisia saasteita meressä ei ole. Planktonia, mm Mantojen ravintoa, löytyy ajoittain runsaasti.
Huomenna maanantaina vielä pari sukellusta ja tiistaina sitten järjestelemään tämän talvisen reissumme seuraavaa eteppia. Nähtäväksi jää, mistä itsemme löydämme. Toivottavasti ainakin netin vaikutusalueelta.
Pakko on vielä palata noihin äsken mainittuihin maanantain sukelluksiin. Ajettiin veneellä liki Arborekin saarta, jossa tähän aikaan vuodesta on erittäin suuri todennäköisyys bongata Mantoja. Oltiin varsinaisen sukellussaitin, Manta Pointin takana. Ja siellähän niitä oli. Laskettiin ainakin 12 kpl. Normaalisti niitä näkee muutaman metrin etäisyydeltä, mutta me oltiin onnekkaita. Roikuttiin riutat reunalla n. 13 m:n syvyydessä kovassa virtauksessa. Manta Ray:t uiskenteli parhaimmillaan 40cm:n päästä ylitse. Suurin oli noin 4-metrinen. Onhan noita muutaman kerran nähty, mutta ei koskaan näin. Ehkä tämä oli "once in the life time". Puoli tuntia ei pelkästään näitä jättiläisiä katsellen, vaan uimalla niiden kanssa kosketusetäisyydellä. Jopa katseita vaihtaen. Jotenkin jäi mietityttämään, että Mantat yritti omalla tavallaan tehdä kanssamme pientä tuttavuutta. Pari kuvaa lopussa uusista ystävistämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti