Tänne pohjalle lienee aiheellista hieman valottaa vuosituhannen vaihtumisen aikaan tapahtuneita muutoksia kirjoittajan elämässä. Näin pysyttäneen ison otsikon alla.
Blogin esittelytekstissä kerrotaan tämän päivän aikana tapahtuvasta rakentamisesta, merellä liikkumisesta, matkustamisesta, sukeltamisesta, jne. Näihin kaikkiin asioihin palataan hieman myöhemmin säännöllisen (toivottavasti) kirjoittamisen myötä.
Varsinaiseen edelliseen elämäänkään ja työtehtäviin en halua sen kummemmin kirjoituksissani syvällisesti kajota. Aika lailla normi business-duuneja. Skraka tiukalla, neukkareita, vääntöjä omassa organisaatiossa ja asiakkaiden kanssa, aika paljon matkustamista - pääosin ulkomaille. Mitta alkoi täyttymään asteikkoviiva kerrallaan. Ei kovinkaan pitkällisen harkinnan jälkeen, sitten vaan päätin, että ei enää! Ilman sen kummempaa dramatiikkaa ja numeron tekemistä. Jotakin vanhan tilalle. Aikomukseni ei todellakaan ollut työn teon lopettaminen vaan oleellinen muutos!
Kohdallani tuo aidan toiselle puolelle kiipeäminen oli helppo. Viittaan taas esittelytekstiin, jossa mainitaan kahden harrastuksen muuttamista jollakin tapaa elinkeinoksi ja elämäntavaksi. Perustin oman pikku yhtiön. Vapauttava tunne sekin, että voi laittaa pystyyn firman, jonka tavoitteena ei ole maksimaalisen voiton tavoittelu, vaan firma on tavallaan ekosysteemi (kuten Mr. Elop asian ilmaisisi) omien henkilökohtaisten ei-rahallisten päämäärien saavuttamisksi. Tuohon ekosysteemiin kuului olennaisesti, että saisi itse tehdä oikeasti juuri sitä, mitä haluaakin.
Olin kulkenut merta ja Saimaata paljon jo liki penskasta asti. Paatteja kunnostettiin ja harrastemielessä niillä kyydittiin yritysasiakkaita pientä korvausta vastaan. Näistä kahdesta osiosta rakentui luonnollisesti perustoiminnot uudelle yhtiölle ja uudelle minälle. Hyvinkin sujuvasti siirryin vanhalle troolarilleni saattamaan loppuun mittavat peruskunnostustyöt. Paatti kuntoon ja edustuskelpoiseksi, markkinointistrategiat hiotuiksi ja siinä samalla kotisivut verkkoon. Maksavia asiakkaita kyytiin ja merelle joko kalastamaan tai muuten vain illallistamaan leuhkasti erikoisessa miljöössä. Siitähän se sitten lähti...
Tuli kuitenkin talvi ja meri jäätyi. Troolari piti paketoida ja merikeikat lopettaa siltä vuodelta. Talvi sitten menikin jälleen vanhaa kunnostaessa. Laivapuusepän perinnehommia parilla muulla paatilla. Kevät koitti jälleen yllättävän nopsaan ja taas oma paatti tienaamaan. Niin se lähti.
Myöhemmin toimet ovat hieman hioutuneet ja monipuolistuneet. Tukijalkoja on tullut lisää entisten vierelle. Kalastaminen on muun muassa saanut aivan toisenlaiset mittasuhteet. Samoin talviin on rakennettu uudenlaista sisältöä reippaasta matkustamisesta vaimon kanssa.
Tämä riittäköön "historia osioon". Seuraavassa kirjoituksessa ja siitä edelleen käsitellään tätä päivää.
Voisi aloittaa vaikkapa aiheesta - kalastaminen. Oikein kuvien kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti