Kalastamassa työkseen ja harrasteena

Aiemmassa historiapainotteisessa katsauksessani lupasin seuraavaksi kirjoittaa kalastamisesta ja tulla lähemmäksi tätä päivää. Hieman ennen joulua pakkasin kuitenkin veneet, toisen pressuihin ja toisen lämpimään halliin. Kalastuskausi siinä samalla paketoitiin ja aivan on-line-ajoitteista kirjoitusta tästäkään ei siis näytä tulevan. No - pariin kertaan rannoiltaan jäätynyt meri on jälleen sula ja kalassa voisi hyvinkin käydä. Toisaalta kun on lämmintä, tuo se mukanaan tähän vuoden aikaan kalastamisen kannalta liian rajuja tuulia.

Kalastaminen on kulkenut harrastuksena itselläni jollakin tapaa koko elämän ajan. Ihan skidinä käytiin haukea virvelipelissä vetämässä Alasjärvestä. Joskus saatiin hyviäkin saaliita ja sammumaton kipinä varmasti syttyi juuri tuolloin. Satunnaiset runsaat saaliit johtui - ei pienen pojan taidoista - vaan Etelä-Savolaisen järven runsaasta haukipopulaatiosta. Nyttemmin heilutaan merellä ja pieni soutuvene on vaihtunut konevetoisiin laitteisiin.

Tästä harrasteesta on siis muotoutunut osittainen ammatti. Tai pikemminkin yksi ansaintakeino. Ei perinteisestä kalastamisesta ja kalan myymisestä, vaan kalastusreissujen järjestämisestä. Tämän ohella kalastamista harrasteena en ole lopettanut. Kotiruokapäytään käydään hakemassa kuhaa, ahventa, siikaa... Asiakkaiden kanssa merelle lähdetään aikoinaan ammattikalastuskäyttöön rakennetulla 12-metrisellä Silkku-veneellä.

Silkku sopii ehkä parhaiten ulkosaaristoon ja avomerelle uisteluveneeksi. Toki paljon sillä ajellaan sisäväyliä ja käydään haukea heittämässä kaislikkojen reunoilta. Siis iso ja "kankea" varsinaisesti haittokalastuskäyttöön, mutta toisaalta kymmenen henkilöä mahtuu hyvin heilumaan avarilla kansitiloilla kelojen ja vapojen kanssa. Eikä tarvitse pelätä, että koukuttaa kaveria korviin tai silmiin.. Niin ja pääsee tarvittaessa oikeaan vessaan ja on tilaa nautiskella pentrissä rakennetut keitot ja voileivät. Veneen kyljessä olevasta nettiosoitteesta lisätietoja, jos aihe enempi kiinnostaa.

Vieressä oikealla parin vuoden takainen kuva. Valitetetavasti tältä kesältä ei vastaavaa löytynyt... Aina joskus se osuu kohdalle! Oltiin asiakasporukan kanssa uistelemassa Helsingistä itään Eestiluodon ulkopuolella. Sää oli puolipilvinen ja hieman kolea. Kahvit pitkin naamaa, kun tuo nappasi. Asiakkaana ollut Jussi kalan väsytteli ja porukalla nostettiin kannelle. Merilohi pikkasen vajaa 11 kg.

Tuollaiset tietenkin ovat kalastamisen huippuhetkiä. Itselleni kuitenkin jo pelkästään merellä ja luonnossa liikkuminen ovat kovia juttuja. Useasti lähtee kalaan ja vaikka saalista ei tulisikaan, liki aina kokee jotakin avartavaa ja mieltä rauhoittavaa. Kuten tänä syksynä lokakuussa. Verkot oli olleet meressä sillä kertaa jo pari päivää. Lähdin niitä kokemaan ja näin kauempana väylällä jotakin outoa. Aluksi luulin, että joku on kipannut veneensä ja heiluu meressä käsineen apua tarvitsevana. Sinne siis täysillä auttamaan. Ei ne ollukaan kädet, mitkä heilui, vaan korvat. Kolmen hirven isot korvat! Hirvilehmä navigoi ja vasat perässä. Maihinnousu Granön saaressa kilometrin uintimatkan jälkeen. Hirvet pääsi saareensa ja itse ajelin takaisin hakemaan verkot merestä.

Verkoilla ei käydä isolla Silkku-veneellä, vaan siihen tarkoitukseen käytetään huomattavasti käytännöllisempää Buster L-tyyppistä alumiinivenettä. Verkkoja uitetaan heti jäiden lähdöstä myöhäiseen syksyyn. Tuossa oikealla yhden päivän saalis viime keväältä. Ahvenen kutuaikaan on hyvä olla liikkeellä  - silloin kuhaakin jää hyvin verkkoihin. Kahdeksan normiverkkoa ja 35 kg kotitarvekalaa!

Myöhään syksyllä taasen on eri meininki. Saaliit ei ole yhtä runsaita kuin keväällä ja samoilta verkkopaikoilta lajikin saattaa vaihtua totaalisesti. Tässä kuvassa kavereita yhteensä vain about kuusi kiloa, mutta onpahan hesarin mittainen taimen ja puolta pienempi siika! Syksyllä toki rajoitteita kalastamiseen asettaa lyhyt päivä ja tuuliset säät. Marraskuussa mitään ei merellä enää näe klo 16.00 jälkeen. Kaikesta huolimatta poiskaan mereltä ei malta pysyä.

Kun kalastuskautta yrittää jatkaa mahdollisimman pitkään syksyllä, on lopputulos tämän kaltainen. Näin pääsi käymään syksyllä 2012. Kalaa tuli hyvin, mutta jäiden seasta viime hetkellä verkkovene sitten nostettiin. Tänä syksynä viisaus voitti!

Vasemmalla yksi tämän syksyn huippuhetkiä. Kalaa ei muistaakseni tältä reissulta paljoa tullut, mutta oli enempi kuin hienoa olla todistamassa, kuinka aurinko voittaa sumun. Lämmin vie voiton kylmästä. Täytyy jatkossa ottaa tavaksi enempi kuvaaminen. Joskus sitä vaan luonnossa on niin pöyristynyt, että kamerakin unohtuu. Tuolloin muistin sentään kokea verkot...

Palataan tässä vielä keskikesän tunnelmiin. Saaliit ovat silloin vähäisiä, vaikkakin päivällä on pituutta ja tunteja kalastamiseenkin riittäisi. No siika ja kampela kuitenkin. Yksi kutakin.

Seuraavassa kirjoituksessa vaihdan taasen aihetta. Siinä korjataan vanhaa. Suunnitelmissa heti vuoden 2014 alussa paku puolilleen tavaraa ja kohden Mikkelin satamaa muutamaksi päiväksi. Siellä odottelee vuonna 1905 rakennettu höyryalus...