Kelluntahaalareissa elämänsisältöä rakentamassa: Terassikausi päättyi ja fiiliksiä Porvoon saaristosta

No huh - saatiinpas terassiputki katkeamaan. Siis tältä erää. Valmista siis tuli tämän asiakkaan pation osalta. Olihan siinä parin kolmen viikon puuhat. Seuraavaksi pool partyt - kutsua odotellessa... Joka tapauksessa aikas lailla kähäkkä siitä tuli. Kaikkinensa 95 m2 patiota kauniin uima-altaan ympärillä. Kyllä kelpaa näitä helteitä kotonakin vietellä.

Patio ja uima-allas

Patio istutuksineen

Viimeksi tuli purnattua rys.. eiku venäläisistä. Silta pitäisi Krimille rakentaa, jotta pääsis helpommin kaiken maailman huijaushommista vähän lomailemaan. Ja paskan juoksutus Itämereen sen kun jatkuu. Meri on minulle kova juttu. Jaksan kantaa siitä huolta kovasti ja edes omalta osaltani olla mallikansalainen. Veneestä ei lennä veteen mitään. Kuuliaisesti vessassa käydään pissalla eikä perinteisellä reelinkikusella. Septikin tyhjenee vain sinne, minne sen sisältö tavarat kuuluukin. Helsingin kaupungin viemäriin oman venekerhon laiturilta käsin.

No tällä kertaa valituksen aiheena on ihan suomalaiset. Viikonloppu oltiin taas merellä. Pe-la yö meni mukavasti ankkurissa Pirttisaaren itäpuolella. Sen verran ollaan erakkoja, että mieluummin nautitaan kaksistaan luonnosta kuin että mentäisiin täyteen ahdettuihin merten karavaanareiden käyntisatamiin. Lauantaina oltiin hyvissä ajoin perä ankkurissa - keula rantakiinnityksessä lähellä Kabböleä Porvoon saaristossa.

Rauhallisesti luonnon satamassa

Hieno luonnon satama, joka ei siis ole mikään yleinen kunnan tai jonkun yhdistyksen liikunta-alueita. Siinä nautiskeltiin hellepäivästä ihan kaksistaan, kunnes... Purjevene lähestyy hitaasti meitä. Ajattelin, liekö vaikka tuttuja kun noin lähelle ajelevat. Tai tulivat kysymään reittiä jonnekin. Eikös mitä. Ankkuri perästä mereen ja joku julli keulaan laittelemaan köyttä maihin. KAHDEKSAN METRIN päähän meidän oikealle puolelle. Eniten niskaa punotutti se, että kukaan ko veneestä ei sanonut meille mitään. Ei siis sanaakaan. Siihen laittoivat leirin pystyyn. Ympärillä ja näköpiirissä about sata mökitöntä ja veneetöntä pikku saarta vaihtoehdoksi. Mutta ei - meidän viereen! No ei sitten pompittu nakkena uimaan meidän veneestä. Enkä munasillaan keekoillut pitkin veneen kantta, niinku joskus on tapana.

Eihän tuollainen ole tietysti millään muotoa kiellettyä. Ihmisen ikävä toisen luo... Mutta voishan sitä vaikka toivottaa hyvää päivää tai jotain. Keskenämme mietittiin, että jos tuo porukka olisi eräreissulla keskellä korpimaisemia ja ketään ei oltaisi nähty pariin päivään. Ilta alkaisi hieman hämärtää ja teltta tai laavu pitäisi pystyttää. Juuri silloin he huomaisivat, että tuollahan vaaran kupeessa on jonkun teltta pystyssä. Nämä pöhelöt varmasti menisivät ja laittaisivat laavunsa kahdeksan metrin päähän tuntemattomien teltasta. Ja tietty sanaakaan sanomatta. Tässä asissa on myös kasvatuksellinen puoli. Purjeveneessä oli pieniä lapsia. No heille juuri opastettiin, että muista ei tarvitse välittää kun ihan itse oltiin päätetty tuohon mennä. Samoin varmasti oppi meni perille, että ei ole soveliasta millään muotoa tervehtiä vieraita ihmisiä, vaikka pirstaloi heidän yksityisyytensä ja tunkee kertaalleen vallatulle reviirille. Ei helvetti - perheen pää onkin varmasti joku poliitikko. Ajetteli perhana, että onhan tuo laillista. En siis tee mitään väärin. Ei ainakaan mitään kommentoinut...

Luonnon rauha menneitään

Ei kuitenkaan poliitikko jäänyt veneineen yöksi niille sijoille. Riemusta hihkuen pompin pitkin veneen reelinkejä - munasillani totta kai.

Päästiin vihdoin nauttimaan luonnon hiljaisuudesta vanhojen tuttujemme, kalasääksipariskunnan kanssa. Itse tapasin nuo linnut (vai lienevätkö nykyiset jo jälkeläisiä) ensi kerran varmaan 15 vuotta sitten. Olivat pesineet samassa männyn latvassa jo silloin useita vuosia. On se uljas lintu - sääksi. Näille mestarikalastajille toivon vilpittömästi vielä useita onnistuneita pesintöjä samaisessa männynlatvapesässä.