Rapujuhlat Saimaalla, töitä sateessa ja sisätiloissa, XO-veneellä merellä, etc...

Kesä taitaa olla menneitään, mutta ollaan silti positiivisia ja toivorikkaita. Aloitetaan tämäkin pieni tarina siis mukavilla asioilla. Kesän vielä paistaessa, ajettiin höyrypaatti Kaimalla Saimaalla ja pidettiin samalla rapujuhlat.

Vielä kaikkea ei olla syöty

Ystäviemme s/s Kaima oli aikaisemmalta ajoltaan jäänut Puumalan Sahanlahteen. Laivan siellä maatessa oli Joren ja Marin mökkirantaan Anttolassa rakentunut paatille kunnon laivalaituri. Viikonlopun tarkoituksena oli ajaa Kaima vihdoinkin omaan laituriin. Lauantain, joka oli ajopäivä, sää suosi meitä parhaansa mukaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpötila ylitti hellerajan. Taivaan iskä oli siis meille hyvinkin armollinen. Matka olisi voinut olla paljon pidempikin, jotta oltaisiin saatu nautiskella enempi. No - varsinaisella risteilyllä kun ei oltu, pari kolme tuntiakin oli yhtä juhlaa noissa olosuhteissa. Olipa Puumalan vesillä toinenkin höyrypaatti liikenteessä. Suoritimme s/s Wennon kanssa asiaan kuuluvat tervehdysvihellykset.

s/s Wenno Puumalassa

Puolen päivän aikaan lauantaina koitti siis enempi kuin juhlallinen hetki - Kaima lipui omaan uuteen kotisatamaansa. Taisi muutama skumppapullo tyhjentyä iltapäivän aikana. Valokuvia tuli varmaan muutama sata. Tähän riittänee kuitenkin vain yksi.

s/s Kaima omassa laiturissa Anttolassa

Pitihän asiaa tietty juhlistaa muutenkin, kuin skumpalla. Iltapäivällä vatsan pohjalle vedettiin luonnollisesti muikkuja. Lähivesiltä nuotattuja. Unohtamatta Siiskosen kauraleipää, Mikkelin liepeillä kun ollaan. Alkuillan saapuessa naapuritilan Pesoset liittyivät seuraamme ja katettiin rapujuhlapöytä laivan kannelle. Siinähän se ilta meni aikas lailla rattoisesti. Snapseja luonnollisesti unohtamatta. Ei sentään laulettu ruottalaisia ryyppylauluja savolaisessa seurassa...

Rapujuhlat s/s Kaiman kannella

Rapujuhlien kanssa ei ole mitään tekemistä sillä, että tällä kesämökillä täytyy aina ajaa Voortilla. Riippumatta, tarvitaanko traktoria vai ei. Nytkin sillä kuskattiin mahtipontisesti tyhjä styroxlaatikko rannasta mäen päälle talolle. Jore kun kaupunkilaispoikana tykkää koneista ja laitteista...

Joren "Voortti" peräkärryineen

Rapujuhlista  ja Voortilla ajeluista selvittiin vaikkakin paluu arkeen ei ollut aivan yhtä mahtipontinen. Kesäkin on siis kääntynyt ehtoon puolelle ja loputtomilta näyttävät vesisateet vikisemättä hyväksytään neljän vuodenajan rikkauden kokemisena. Liisan kanssa on luonnollisesti väännetty muutamaa asiakaspihaa valmiiksi. Pääsääntöisesti nilkkoja myöten savessa kahlaten. Kaukana siis telkkarin huvila&huussi-hypetyksestä. Raakaa duunia siis paita ulkopuolelta kastuen. Välillä on melkein vit****nut tämä kalendaarisesti aikaistettu syksy. Täytyy aika ajoin palata savipaskan keskeltä ajatuksissa rapujuhliin. Kylllä se taas siitä.

Paistaa se aurinko kivikasaankin

Välillä pääsin karkaamaan verstaalle rakentamaan Petterin venepöytää. Siellä on lämmintä ja katto pään päällä. No - ei Petteri helppoa projektia laittanut tehtäväksi. Varsinainen haaste. Nyt on jo pöytä valmis ja veneeseen kiinni ruuvattu. Tykkäsi Petterikin ihan kympillä ja sain lähettää vaatimattoman laskun.

Venepöytä perheasennossa

Venepöytä poikien illan vietto-asennossa

Höyrylaivakipparoinnin vastapainoksi ajettiin viime torstaina päivän asiakaskeikka XO-veneellä. Stadista startattiin alkuiltapäivästä ja seikkailtiin kahdeksan vieraan kanssa pitkin Sipoota. Muodon vuoksi pikkasen kalasteltiin - tuloksetta. Sateet ja myrskyt ovatten piilottaneet potentiaaliset viehehauet jonnekin syvempiin ja rauhallisempiin vesiin. Ilta vietettiin Mikon mahtipaikassa Porvoon Långholmenissa savusaunoen ja herkutellen saariston antimilla. Paluumatka Stadiin kuoppaista merta pitkin pilkkopimeässä. Ei edes jaksanut sataa...

Ei höyrylaiva ollenkaan, tällä mennään lujaa

Kun on tullut tavaksi jostakin purnata, niin laitetaan tähän loppuun taas pieni kiukutteluosio. Tällä kertaa aihealue pomppii urheilun puolelle. On ruvennu jurppimaan, kun AINA jostakin asiasta tulee niin helvetin muodikasta. Kaikkien pitää ja täytyy ryntäillä siis tekemään juuri sitä tiettyä juttua. Tällä kertaa oikein pääministerin johdolla. Kyse tietenkin on triathlonista. Jos juosta kipittelee reilut 42 kilsaa, se ei olekaan enää juuri mitään. Muutamia vuosia sitten sekin riitti, vaan eipä enää. Nyt kovan kundin tai gimman mittari on vähintäänkin puolen matkan triathlonkisa. Ja niitähän järjestetään muutama jokaiselle viikolle pitkin kesää ja ympäri Suomea. Ja sitten nää kovat kundit ja gimmat twiittaa ja postaa ja selfiettää, miten hemmetin hienosti kisa kulki. On taas henkisesti vireessä maanantaina istumaan näppiksen ääreen. Vaikkakin selkä paskana ja jalat rakoilla. Ei ennätä Mr. Stubb huolestumaan Ukrainen separatistien raakuuksista, kun täytyy fiilistellä twitterissä kisamenestyksellä Joroisissa!

Niin - Joroisten kisoissa 19.7. tänä kesänä oli osallistujia tietääkseni yli 1000. Vuonna 1989, kun minä osallistuin siellä järjestettyyn Scandinavian Championship kisaan, osallistujia oli 139 henkilöä. Kyseessä oli tuolloinkin ns. puolikas matka. Tuolloin EI ollut kyse trendilajista eikä mistään muoti-ilmiöstä. Kovia heppuja olivat Magnus Lönnqvist, Pauli Kiuru ja Mika Somppi. Naisista muistaakseni Ghita Jahlström.

Oma aikani tuossa kisassa oli 4:52:05  Stubbin aika tänä kesänä oli 4:47:45. Vaude - olisin ajallani sijoittunut yleisessä sarjassa tilalle 19 heti Alexin jälkeen. Silloin vain urheiltiin päämääränä oma kantti ja kestävyys. Nykyisin harrastetaan triathlonia, jotta saadaan "kato minä itte"- twiittejä ja selfieitä. Perskuta kun minä niin mieleni pahoitin...